Ratsastuksen superäidit

Millon tää tähän on mennyt? -ajatus kävi mielessä muutaman kerran, kun istuttiin Sannan kanssa viime viikon tiistaina Levälän tallin kentän laidalla katsomassa muksujen tuntia :) 

Siellä me mammat vaan istuttiin kentän laidalla tuumimassa ja miettimässä missä oma tytär on edistynyt ja missä olisi vielä parannettavaa. 

Naureskeltiin et ollaan ihan ku telkkarissa jonkin aikaa sit pyörinyt ohjelma "tanssin superäidit" :D

Tähänkö ollaan päädytty? Eikö me enää maailmaa katsota hevosen selästä vaan kentän laidalta? 

Tavallaan tämähän on hienoa - muksut seuraa meidän jalanjälkiä harrastuksissa - eikä missään huonossa harrastuksessa, ehkä kalliissa mutta sitähän nyt ei ainakaan kuulu ajatella, varsinkaan ääneen :D

ratsuna rist,poni Smilla's Bambigirl

Ei sentään, huomenna olisi mammankin aika kivuta hevosen selkään ja suunnata ihan ammattilaisen silmän alle - tästä sit lisää mahdollisesti huomenna tai joku muu päivä - kun näiltä kuvitelluilta kiireltäni kerkeän :)

Omasta mielestäni on tosiaankin hienoa että Mila tykkää ratsastaa ja touhuta hevosten kanssa. Ikinä en ole pakottanut, sillä tavalla ei saa kun hallaa aikaseksi. Ollaan menty tytön oman mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan, vaikka oma poni pihassa onkin. 

Mila on vasta 6v ja hällä on hyvin aikaa harrastaa mitä haluaa! Viimeiset kolme vuotta Mila on käynyt baletissa kerran viikossa ja nyt kun tänne Puumalaan vihdoin ja viimein tuli mahdollisuus ratsastuksen harrastukseen ihan ammattilaisen ohjauksessa osaavilla poneilla ja hevosilla, ollaan Milan kanssa yhdessä mietitty baletin vaihtamista ratsastukseen. Harmiksi mulla ei ole kumpaakin varaa maksaa, joten päätöksiä on tehtävä.. Mila oli itse sitä mieltä että haluaa alkaa käydä ratsastustunneilla kerran viikossa, mutta keskustellaan vielä asiasta kunnolla :)

Hyvää kesän jatkoa!

Kaikkien kuvien © Petra Ahonen

Minni ja Toippa leiri ratsuina :)

äääh, miten mä taas näin myöhään kirjoittelen näitä päivityksiä.. En vaan oo kerennyt kirjottaa - pahoittelen :/
Ja pahoittelen ettei kuvia ole paikanpäältä, en kerennyt ottamaan ja kaatosadekkin hieman haittasi kuvaamista..

Keskiviikko 8.6. pakkasin Minnin ja Toipan koppiin ja suuntasin kirkonkylälle 1-6lk päiväleirille pitämään talutusratsastusta ja kertomaan hevosten hoidosta ja ratsastuksesta harrastuksena. Sää ei oikein meitä suosinut, vettä satoi kaatamalla, mutta toivoin että se laantuisi ennen talutusta..

Minni ja sen ystävät :)

Olin leiri paikalla n. klo 8.45. Jätin pollet koppiin odottamaan ja mussuttamaan heiniä ja lähdin itse sisälle leiriläisiä tapaamaan.
Aluksi kerroin hevosista ja niiden hoidosta, kerroin mitä lajeja voi harrastaa ja kerroin myös omasta taustastani. Ennen ratsastamaan lähtöä kyselin leiriläisiltä mitä kaikkea pitää tehdä ennen ratsastusta ja tämä oppi muistissa lähdettiin ulos hevosia hoitamaan.

Vesisade ei ollut kadonnut mihinkään ja ensimmäiset puolituntia saatiin mennä sateessa - sitten hieman helpotti hetkeksi.
Leiriläiset harjasivat hevoset ja opettelivat kavioiden puhdistusta. Minä satuloin ja suitsin kummatkin samalla kertoen kokoajan mitä teen.

Mummeli ja sen hirveä muistuttava varjo :D

Pestasin sitten yhden tutun leiriläisen kaverikseni taluttamaan ja reilun tunnin ajan leiriläiset vuorotellen kiersivät kummankin hepat kanssa muutaman kierroksen ja kokeilivat Toipan kanssa vähän raviakin :)

Kun leiriläiset lähtivät syömään, minä purin varusteet ja lastasin hepat autoon. Sain paljon kiittelyitä ohjaajilta ja he toivoivat että voisin ensi kesänä tulla uudestaan :)

Ensi postauksessa sitten hieman poni pölinää :D

Meidän uusi perheenjäsen, Englanninschek tyttö Miina :)

Kissanpentuja!!

En muista olenko kirjoittanut tänne ollenkaan meidän pentu operaatiosta - no jos en ole niin tässä pieni info.
Elikkäs, halusin teettää edes yhden pentueen meidän Hippu kissalla. Sopiva sulhanen löytyikin läheltä kun naapurin Tiku lupasi heidän Kalle kissansa Hipulle sulhoksi :)
Kun Hipulla SE hetki koitti ja hain Kallen kylään - noh, se ei oikein toiminut sillä heti kun päästin Kallen kopasta, se vain vilkaisi Hippua ja lähti kauheeta kyytiä kotia kohti xD
No, eipä tässä - oli sentään opetellut reitin ja seuraavana päivänä olikin tullut meille ihan itsekseen :) Eli tästä päivästä aloin laskemaan viikkoja pentujen syntymään. Laskin että pennut syntyy joko tällä tai ensiviikolla.
Hippu muutti meidän kylän asunnolle muutama viikko sitten ja on viihtynyt siellä hyvin. Tämä siksi, että rokiksen asunnolla olisi ihan liikaa mekkalaa lasten takia ja koska tilaa on vähän ei kissaa voisi rajata minnekkään ja jos se jäisi ulos, niin pentuja ei pakosti löytäisi ennekun ne alkaisi liikkumaan. Kylällä se on saanut olla rauhassa ja selvästi sitä ei ole ollenkaan haitannut tämä, käyn joka päivä hoitamassa sen ja kertaakaan se ei ole pyrkinyt pihalle vaan on kuin olisi aina sielä asunut :)

Mutta vihdoin ja viimein tämä kamala odotusaika on ohi, kyllä - olen stressannut ihan samallatavalla kun omia muksuja odottaessani :D Nimittäin tänä aamuna kun menin asunnolle, tuli Hippu tapansa mukaan ovelle vastaan. Kiinnitin heti huomiota että se oli hieman laihtunut, mutta vasta ruokaa sille laittaessa tajusin et hetkinen, eihän se voi laihtua ilman seuraamuksia :D Tunnustelin sen mahaa ja se tuntui viellä hieman pallolta joten ajattelin että kuvittelin vain. Rupesin kuitenkin Hipun alkaessa syömään tunnustelemaan mahaa tarkemmin ja sitten tulin siihen tulokseen että on se pennut tehnyt!
Olin tehnyt pahvilaatikosta pesän, mutta pennut ei olleet siellä joten säikähdin että pennut on syntyneet kuoleena ja Hippu sitten hävittänyt ne, mutta onneksi tajusin katsoa pesän takansa kun huomasin yhden päiväpeiton tippuneen sinne ja siellähän ne pienet sitten olikin!

Neljä pientä eläväistä kissanpentua oli syntynyt maailmaan! Hippu ei välittänyt ollenkaan vaikka tarkistin kaikki pennut, että ovat varmasti kunnossa ja nostin päiväpeiton ja pennut laatikkoon :)

Kaksi oranssi-valkoista (poikia), yksi kilpikonna kuvioinen (tyttö) ja yksi musta-valkoinen (sukupuoli ei vielä tiedossa) oli tullut :)
Hippu hoiti pentuja todella hyvin ja rauhallisesti ja nautti saamastaan huomiosta :)

Pentujen kuulumisista varmasti tulee blogiin nyt enemmänkin joten seurailkaa!

ihan ensimmäinen kuva pennuista, vielä pesälaatikon takana :)

Laina ponin kyydissä!

Melkein olen taas kerennyt kirjottamaan - noup. Pahoittelut tästä, viikot on olleet yhtä lentämistä paikasta toiseen ja kirjoitettavaa olisi, mutta aloitetaan tällä postauksessa nyt viime viikon alusta.

Elikkäs 5.6. pakattiin Milan kanssa reput, vietiin Luka hoitoon mummolaan ja otettiin suunta kohti Kotkaa ja Juurikorpea.
Ostin Milalle syntymäpäivälahjaksi kahden päivän mittaisen minileirin Ravijärven hevostilalta (linkki tallin sivulle), jonne he menisivät yhdessä kummityttöni Sannin kanssa. Tämän takia suunnattiin ensiksi Juurkorpeen Heidin, Karin, Sannin ja Alexin luokse yöksi ja seuraavana aamuna vietäisiin tytöt sitten leirille yhdessä.
Leiri alkoi maanantaina klo 10. Hieman jännityksellä odotettiin Heidin kanssa että uskaltavatko tytöt jäädä yöksi leirille, Mila kun on vasta 6v ja Sanni 7v. mutta leiri oli mennyt todella hyvin - hieman koleaa yötä lukuunottamatta - ja kummatkin haluavat ensikesänä uudestaan :) Sitten on vuorossa hieman pidempi jatko leiri joka kestää 4pv!

Kun oltiin maanataina viety tytöt leirille, lähdetiin pyörähtämään Harjussa joka on vain reilun 10km päässä hevostilalta.
Ensimmäisenä ravitallissa tuli vastaan tallimestari Mikko, joka selvästi - vielä 10 vuoden jälkeenkin - tunnisti meidät ja kyseli kuulumisia :) Harmikseen vaan vaikka Mikko vielä töissä olikin, ei talleista enää montaa tuttua hevosta löytynyt :/ Ravitallissa oli tuttuja vain 7kpl joista neljä olivat koulun loppuessa ihan pikkuvarsoja ja ratsutallista löytyi 4kpl joista yksi oli pikkuvarsa, nimittäin rakas hoitovarsani Carmen <3
Jo pitkästä matkaa tunnistin sen laitumelta ja pitihän se mennä tietenkin sitä rapsuttelemaan. Neiti ei enää minua tunnistanut mutta eipä se mikään ihmekkään ollut :D
Olin Carmenin hoitaja ihan varsomisesta asti noin vuoden ikään saakka jolloin koulu päättyi ja tämän takia on kiva käydä sitä katsomassa aina kun mahdollisuus :)

Harjun ja pienen Hamina kierroksen jälkeen suunnattiin Heidille takaisin tarkoituksena ensin hieman syödä ja sitten suunnata hakemaan Pimu laitumelta ja hypätä sillä.
Heidillä on yksi oma hevonen, entinen ravuri lv-tamma Candy (Staccato Candy) ja vuoden ylläpidossa ollut tilastoponi (säkä n. 148cm) Pimu (Albiina).
En ollut vielä kertaakaan ratsastanut kummallakaan (tai sunnuntai iltana menin hieman Pimulla käyntiä, ravia ja laukkaa kentällä - varmaan n. 30min.) ja tältä reissulta odotin sitä kovasti!

Pimu on perus kiltti tamma, ratsastaessa hieman kuumuva ja on osannut keksiä omia kenkkuilujaan, mutta hoitotoimenpieteissä todella kiva!
Pimulla on aikanaan kisattu esteillä isompiakin luokkia hyvällä menestyksellä, mutta Heidillä ollessaan sillä ei oltu hypätty ollenkaan ja ilmeisesti myös ennen Heidille tuloa oli ollut ennemminkin pikkutyttöjen talutusratsu.
Koska hyppäämisestä oli kulunut aikaa, päätettiin tehdä vain pieni ristikko ja hioa sitä, myös kenttä ei ollut kovinkaan suuri ja sunnuntai illan ratsastuksen perusteella totesin että tamman kääntyvyys ei ollut kovinkaan vahvaa niin pieni ristikko oli hyvä korkeus meille :D

Tein aluksi töitä ympyrällä ravissa ja laukassa, otettiin hieman siirtymisiä ja sitten alettiin menemään estettä kasilla. Meillä oli vaan kaksi puomia (ristikosta) ja aluksi menin ne vain käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa.
Heidi nosti puomit ristikoksi ja aloin menemään niitä aluksi ihan vain ravissa ja lopulta niin että lähestyin ravissa ja nostin esteen jälkeen laukan.
Ravissa este meni hyvin, mutta heti kun esteen jälkeen nostin laukan tunsin hyvin miten tamma alkoi kuumumaan.
Muutaman toiston jälkeen tehtiin töitä hieman ihan sileällä ja sitten jatkettiin niin että tulin laukassa esteelle - ja arvatkaas mitä, tultiin muuten kovaa! Heti kun nostin laukan poni ampaisi kohti estettä, sain hieman sitä hillittyä ennen hyppyä ja onnistuttiin ihan ok. Otin sen raville ja tein muutaman ravi ympyrän sillä poni kävi todella kuumana :D
Sitten nostin laukan, laukkasin ympyrän ja lähdin esteelle, nyt hyppy onnistui paremmin kun osasin varautua kiitoon ja esteen jälkeenkin saatiin jatkettua kasin kautta uudestaan esteelle (jopa laukan vaihdon kautta), mutta esteelle tullessa poni otti ritolat ja kiiti esteen yli jonka jälkeen sain sen juuri käännettyä ettei törmättäisiin aitaan!
Otettiin taas hetki sileällä työskentelyä jonka jälkeen lähdin nostamaan laukkaa esteelle, mutta hupsista keikkaa - poni päättikin vetää kunnon pukit (Heidikin sanoi et oli aikasmoinen perseenheitto) ja tehtiin sitten pieni irtaantuminen ja kävin tutkimassa kentän hiekka materiaalia :D
Noh, eikun selkään vaan heti kun selvisin nauru kohtauksesta ja uudestaan :)
Tultiin muutaman kerran este vielä laukassa siten että nostin laukan hieman ennen estettä sillä jos nostin sen aikasempaa niin poni tempaisi pään ylös ja lähti holtittomasti estettä kohti, poni kävi niin kuumana että päätin tulla esteen vielä toisesta suuntaa ravissa mahdollisimman rennosti ja lopuksi ravasin vielä ympyrällä puomeja jotta saisin ponille rauhallisen mielen esteistä.

Vaikka poni olikin kuuma ja kääntyvs asteikkolla 1-10 noin 5 niin se oli silti todella kiva ja varman tuntuinen hyppääjä. Odotan kyllä innolla seuraavaa kertaa :)

Kun oli poni saatu laitettua karsinaan oti Candyn vuoro. Sen kanssa mentiin vaan käynnissä ja ravissa ympyrällä yms. sillä sitä ei oltu ratsastettua kovinkaan paljon ja se ei mahtunut laukkamaan kentällä.
Candy oli yllätävan mukava ja aika saman tyyppinen kuin Minnikin, joten osasin ratsastaa sitä sen takia ihan hyvin vaikka raaka olikin :)

Tiistaina ei enää keretty ratsastamaan kaiken muun tekemisen jälkeen kun piti lähteä ennen kolmea ajamaan kohti ravijärveä hakemaan tytöt leiriltä. Sieltä sitten suunnattiinkin Milan kanssa suoraan kotiin koska seuraavana päivänä oli omilla hevosille työpäivä!

Seuraavassa postuksessa sitten hieman keskiviikon tunnelmia :)

ihana kesä!

Lupasin seuraavaksi kirjoittaa Jaden Mikkelin näyttelyistä, mutta en ole vielä saanut kuvia sieltä niin kirjoitan tähän väliin jotain muuta :) ...en vielä tässä vaiheessa tekstiä tiedä mitä :D

No Pocan kanssa ollaan päästy kärry vaiheeseen. Olen sitä muutamia kertoja viikossa ohjasajanut ja juoksuttanut ja torstaina Tiku tuli mun avuksi kun päätin et nyt laitetaan ne kärryt perään!
Ensiksi tehtii ihan perus hoitotoimenpiteet ja koska Poca on hieman malttamaton, päätin että sitä treenataan tänään letityksen merkeissä :) Neiti kun ei malttaisi millään odottaa pidempää kun on pakko ja arvatkaa onko tuollainen paikallaan seisominen letityksen ajan hänestä hermoja raastavaa :P
Letitys onnitui kuitenkin yllättävän iisisti ja pientä edes-takas liikkumista lukuunottamatta Poca malttoi ihan hyvin odotella harjan laiton ja valjastuksen :)
Kärryt sillä on kerran ollut meillä ollessa takana, muttei kiini ja kun nyt laitettiin kärryt perään niin hää vaan seiso hienosti paikallaan eikä välittänyt mitään!
Luka kävi kärryille istumaan, minä ohjasajoin kärryjen takana ja Tiku käveli edellä riimunarusta pidellen siltä varalta jos poni keksisi jotain.. Tämä ajatus oli ihan turha sillä poni kulki kuin vanha tekijä! Edes käännöksissä se ei tehnyt kummempia vaan väisti kiltisti ja sit taas jatkoi matkaa ihan muina poneina :) Päätin että Poca saa nyt pitää muutamia päiviä vapaita ja miettiä mitä ollaan tehty - kiire kun meillä ei ole mihinkään :)

Poca juoksutus puuhissa ajoa edeltävänä päivänä :)

Mila ratsasti lauantaina Toipalla liinassa. Tehtiin ihan perusjuttuja. Pysähdyksiä, peruutuksia, käännöksiä, käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Toippa toimi taas tosi hyvin, eikä pukitellut yhtään :) Milalla oli nyt alusta alkaen raippa tehostamassa pohjetta ja huomasi heti, että meno oli paljon vaivattomampaa ja Toippa reagoi apuihin paljon paremmin vaikka raippa olisi vain kädessä mukana.

Eilen käytiin Lukan kanssa ajamassa Toipalla ja kyllä riitti ruunalla virtaa! Luka on ihan onnessaan kun pääsee kärryjen kyytiin ja heti kun huomasi, että lähden ponia hakemaan niin juoksi tallista hakemaan oman kypäränsä ja asetteli sitä päähänsä - selvästi tuleva poniravikuski :)

Puumalan ravirata on niin kaunis :)

my little ponys :)

MY little pony :D

Tänään käytiin sitten ensimmäistä kertaa Milan kanssa yhdessä maastossa. Minä menin Minnillä ja Mila Toipalla. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta sitten yhdessä lievässä alamäessä Toippa vetäs pään alas (välipalan toivossa) ja se oli Milan menoa. Hää kupsahti kaulan yli alas ja Toippa jäi tyytyväisenä mutustumaan heinää. Noh, fiksu tyhmä poni keksi sitten että ahaa, tällätavallahan sen saa selästä alas niin päätti sitten jatkaa perseilyä ja nykäs pään vähän väliä alas. Arvatkaa vaan kumpi voittaa tuommosessa vetokisassa, poni vai 6v tyttö ja surkuhan siinä meinas tytölle tulla. Onneksi sitten pienen harmituksen jälkeen Mila kokosi itsensä ja sai ponin taas ruotuun. Katkasin oksan Milalle raipaksi (kun ei tajuttu tallilta ottaa mukaan) että hää vois sillä komentaa ponia eteenpäin jos kiskasee pään alas ja ei suostu liikkumaan, ahh ihanat jääräpää ponit <3
Käytiin rannassa kahluuttamssa hevosia ja alkukankeuden jälkeen Toippasta kuoriutui hurja vesipeto ja se meinasi mennä ihan omin päin uimaan vaikka Mila sitä kuinka käänti rantaa kohti :D Milan lenkkarit sitten hieman hörppäs vettä ennekun sai ponin rantaan päin käännettyä :) Pienistä ongelmista huolimatta Milan mielestä maastossa oli tosi kivaa ja haluaa viellä uudestaakin.
p.s. Toipalle lähti tilaukseen ruoho-ohjat :D

Huomenna ois sitten Pocan ajopäivä, katsotaan miten se menee ja siitä sit enemmän seuraavassa postauksessa :)

Pientä päivitystä arjen touhuista

Hohhoijaa, mitään ihmeepää ei ole tapahtunut ja siksi blogin puolella on ollut hiljasempaa :/

Poca on ollut meillä kohta kaksi viikkoa ja tänä aikana ollaan harjoiteltu juoksutusta, hieman ohjasajettu ja kerran pidetty kärryä perässä. Neiti osaa olla aika itsepäinen ja kokeilee rajojaan, mutta on myös todella nopea oppimaan ja uskon että kohta saadaan kärryt perään kunnolla :)

 

 

Toipan kanssa ollaan myös tehty liinan päässä töitä ja herran yllätti mut totaallisesti kun eräs päivä yritti vain kerran näykätä hoitaessa ja juoksutuksessa toimi melkin kuin unelma ;D isoja asioita meille nämä tälläiset hetket :)
Kävin viikon alussa ajamassa Toipalla ja päätin ottaa Pocan perähevoseksi.. noh, ei ehkä maailman fiksuin idea nimittäin lenkki oli tooooodella hidas -.-' fiksuna likkana tietenkin jätin raipan kotiin ja Toippahan ei ottanu askeltakaan reippaammin ellen jaksanut naputtaa ohjilla tapeeksi pitkään.. huoh.
Kotiin päin se taas oli reippaampi, mutta Poca päätti ruveta leikkimään jarrukärryä :D oli mielenkiintoista kun Toippa kiiti eteenpäin ja Pocaa piti vetää perässä - ei mun hermoille sopivaa hommaa :D

tuleva ravikuskiko? :)

Minnin on vaan lomaillut ja ollut päivät vihreällä viettämässä eläkepäiviä rauhassa kun ponit on rallitelleet tarhassa kahdestaan :)

Huomenna olisi Jaden kanssa otettava suunnaksi Mikkeli, Karkialampi ja ryhmänäyttelyt, eli meidän toinen virallinen kehä tälle vuodelle :) Seuraavat olisi sitten 12.6. Helsingissä Samojedien erikoisnäyttelyissä :) Niitä odotan todella kovasti!

Pahoittelen tämän kertaista lyhyttä postausta, huomisista näyttelyistä sitten vähän enemmän tulee tekstiä ja kuviakin kun Tuija lähtee kameran kanssa mukaan. Myös Pocasta ja Toipasta kummastakin tulee omat laajemmat koulutus postaukset :)

Agility kausi avattu torstaina :)

Reppu selkään ja menoksi - se alkais koulu nyt!

Niin se vaan aikaa on vierähtänyt jo 11 vuotta kun viimeeksi pikku Ninja pakkasi koulureppunsa ja suuntasi koulun penkille oppimmaan uutta hevosten ihmeellisestä maailmasta.
Tänään sitten samanlainen päivä starttari aurinkoisena ja istuuduin koulunpenkille oppimaan tällä kertaa uutta koirista kun pääsin opiskelemaan Salpauksen oppilaitokseen trimmaajaksi - viralliselta nimeltään Eläintenhoitajan perustutkinto, eläinten trimmaamisen osaamisala, trimmauskoulutus.

Koulu alkoi klo 12 joten Puumalasta lähdin yhdeksän aikaa, jotta kerkeisin matkalla käydä kaupassa ostamassa päivän eväät.
Tänään meillä ei ollut viellä ns. oikeita oppitunteja vaan käytiin läpi opiskeluun yms. liittyviä asioita ja kierrettiin toimitilat läpi.
Meitä opiskelijoita on 16, joista 6 on oppisopimus opiskelijoita ja 10 - minä mukaan lukien - opiskelee sitten monimuotona :)
Huomenna meillä alkaa opiskelu trimmausvälineistöstä ja aletaan katsella vähän mitä itse haluttaisiin/tarvittaisiin ja sitten oma toimisesti tilataan oma välineistö.
Koko settiin: sakset, koneet, pöytä, kuivain yms. saa varata sen 1000€ jotta saa hyvät välineistöt.
Tähän päälle viellä koulumaksut yms. niin sanompa vaan: pankkilaina - täältä tullaan! ;D

kauempana näkyvä punainen rakennu on meidän "luokka" koira- ja kissahoitoja tassula

Harjussa asuin Tyttölässä, nyt asutaan Mummolassa ;D

Mummola :D

Miksi sitten halusin juuri tälle alalle?
Tarkkaa syytä en kyllä osaa sanoa.. olen aina tiennyt ettei minusta ole toimisto hommia tekemään, en vaan kestäisi sitä pöydän ääressä istumista ja papereiden täyttöä (näin kärkkäästi sanottuna). Tykkään tehdä sellaista työtä missä näen oman kädenjälkeni ja koska koiranäyttelyitä kiertäneenä olen tutustunut koirien turkinhoitoon ja ihaillut aina hyvin trimmattuja turkkja erillaisilla koirilla, jotenkin se ajatus tälle alalle lähtemisestä vaan alkoi kytemään ja tässä sitä nyt ollaan, oppilasasuntolalla kirjoittamassa blogiin ensimmäisestä päivästä koulussa :)

Itse haluan koulun jälkeen perustaa alan yrityksen ja siihen lisäksi viellä liittää hevosten klippauksen ja mahdollisesti myös jotain muuta koira aiheista, varmaan koulutukseen liittyviä palveluita.. mutta kaikki aikanaan :)

Nyt tulee tähän loppuun teille lukijoille kysymys!

Elikkäs, vastatkaa kommentteihin: Kuinka monta koiraa täytyisi vuodessa trimmata, jotta pelkkä trimmaus elättää?

Sen verran voin kertoa, että meidän opiskelijoiden pitää trimmata 50 koiraa tämän opiskelu vuoden aikana :)

Vanha talli, tää on hieno.. harmi vaan kun kaikki hevospuolen opetus siirtyi Jokimaalle :/

Kyllä kelpais hevospuolta opiskella :)