tiistai 23. toukokuuta 2017

Harmillinen maanantai

Eilinen aamu ei alkanut hyvin kun auto ei käynnistynyt, mutta ei se päättynytkään hyvin.

Milalla on mennyt Toipan kanssa tosi hienosti ja ollaan jo laukannostoihin päästy, eilen, typerän naapuritallilaisen piittaamattomuuden takia, otettiin sit harppaus takapakkia.. kyllä kiehuttaa!

Kuva muutaman viikon takaa

Oltiin otettu jo muutama laukannosto jotka oli mennyt hyvin. Mila halusi kokeilla viellä kerran ja oli juuri nostamassa laukkaa kun kentän vieressä menevää tietäpitkin tuli naapuritallin ratsukko aika reippaalla vauhdilla Toipasta katsoen taka vademmalta hieman piilon takaa jota Toippa säikähti ja Mila tippui. Huomasin heti että nyt kävi hunosti kun Milan noustessa istumaan hänen vasen käsi roikkui kyynärpäästä velttona. Huusin heti et pysy siinä ja vein Toipan pikasee tarhaan takas.

Mila ja Tero tunnilla viime viikolla

Tallin omistaja toi kylmää ja pintelin jolla sidoin käden kiini kroppaan ja soitin hätäkeskukselle että voinko lähteä itse viemään tyttöä päivystykseen, lupa tuli ja muuramen päivystyksen kautta ajettii jkl keskussairaalalle.

Muutamien kuvien jälkeen tulos: kyynärnivel sijoiltaan ja siinä useampiamurtumia.

Mila jäi yöksi sairaalaan ja tänä aamuna käsi leikattiin.. kirjoitan tätä täällä sairaalassa kun odotan tyttöä takas osastolle.

Hieman turvonnut ja virheasennossa oleva käsi..

Yön väliaikainen kipsi

Käy vaan mielessä että miksi ei voi toisten kentän kohdalla KÄVELLÄ!!  Naapuri tallille on 200m, koko tien pituus, joka on suoraa tasaista hiekkatietä on reilu 3km niin miksi ei voi hiljentää ja kävellä tuota n. 80m matkaa??
Eikä ole tämän ratsukon eka kerta kun aiheuttaa vaaratilanteen samanlaisessa tapauksessa..
Onneksi tallinomistaja oli ottanut yhteyttä ratsastajaan, se on ehkä parempi kuin se että olisin itse soittanut - ratsastajan kannalta..

Mila joutui jäämään tänään pois kauan odotetusta gaala juhlasta Helsingissä jonne olivat tänään luokkalaistensa kanssa menossa hakemaan palkintoa.. mekot ja kaikki oli ostettu.. huomenna piti mennä syntymäpäivälahja issikkavaellukselle..
Just kun rupes ponin kanssa homma sujumaan niin käy yhden ihmisen takia näin..
Tietty aina voi myös syyttää ponia, miksei ole pomminvarma kun on kyse 7v tytön ponista - noh, kuinka moni menee käsi sydämmellä vannomaan että oma hevosensa ei ikinä säikähdä mitään?
Niimpä..

Onneks tyttö on reipas ja huolehti ensimmäisenä siitä kuka hoitaa ponin ja saiko se tarhaan heinää :)

Palataan asiaan vielä!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Muutto uuteen talliin

Pikapostaus!!
Tänään oli se päivä kun Toippa muutti uuteen talliin Saakoskelle :)
Muutto sujui hyvin ja poni kotiutui nopeasti.
Toivon että ponin käytös muuttuu nyt parempaan kun päivittäisen käsittelyn hoitaa osaava ihminen :)
Tallista lisää myöhemmin!

Luotto yhdistelmä - ei edes pelottanut.. eipä.


Uusia  kavereita :)

Pieni poni, suuri käytävä!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!

(Aikamuoto on hassusti kun tämä kirjoitettu eilen)

Me vietetään tämä pääsiäinen Puumalassa.
Jannen vanhemmil on ollut tapana kutsua kaikki Jannen veljet perheineen pääsiäiseksi heille ja sit yhdessä syödään pääsiäislounasta ja vietetään aikaa yhdessä - niin myös tänäkin vuonna :)

Me tultiin Puumalaan eilen torstaina. Muksut meni mummolaan (olivat koko viikon tätä odottaneet!) ja me rokikseen yöksi.
Tänään suuntasin heti aamusta erillaiseen pääsiäisen viettoon - matsäreihin Juvalle :) Tanjahan se mut sinne houkutteli ja pienen tuumimisen ja pikaisen koiran pesun jälkeen päätin mukaan lähteä. Ajattelin et tekee Capsulle ihan hyvää vähän treenata kun seuraava kehä on vasta 6.5. Savitaipaleella. No, kannatti kyl lähteä - Capo oli ensin isojen pentujen punaisten ykkönen ja tän jälkeen viellä BIS 2!! :D
Tanjalla ja Tanskandoggi pentu Diezelillä meni myös hyvin sillä he olivat punaisten pentujen kakkosia - Puumala korjas potin :D ..vaikken Puumalalainen olekkaan :P

  


Huomenna mennään Jannen porukoille syömään pääsiäis lounasta ja jännittämään miten Tanjalle ja Diezelille käy Imatra KV:ssä :)

Viikolla oli töissä kiirus ja mahdoton siivoaminen, sillä torstaina nimittäin kävi sellainen vieras jota varten piti kaikki olla tiptop, siitä enemmän myöhemmin :P



Olen kyllä tykännyt kauheasti asua Muuramessa ja sen huomaa hyvin siitä että aina Puumalaan tullessa tajuan haluavani pois täältä.
On tietty kiva nähdä kavereita ja käydä sukulaisten luona mutta kyllä mä myös aina vauhdilla lähden takas kotiin ja huomaan että olen paljon rennompi siellä :)

Ensi viikolla taas tapahtuu kaikkea niin sit saatte tekstiä talli puolelta :)



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Muutto puuhia!

Mutta ei meillä vaan ponilla :)
Toippis muuttaa uuteen talliin kuun vaihteessa. Talli on hieman kauempana, mutta se ei meitä haittaa.
Talli minne poni menee on täysihoitotalli jossa on ratsuja ja ravureita. Maastot on tosi kivat ja pihasta löytyy hyvä kenttä, sekä Mennalan tallin maneesi on 200m päässä :)

Mila ja Toippa Ninnun valkassa

Mikä parasta, tallilla käy tyttö joka rupeaa ratsastamaan ja treenaamaan Toippaa sännnöllisesti :)

Milallakin on mennyt ihan hyvin nyt Toipan kanssa. Ninnu on käynyt kerran viikossa pitämässä tuntia Milalle ja olen ollut tosi tyytyväinen!
Nyt muuton jälkeen voin itsekkin vähän hellittää kun poni pääsee liikkumaan muidenkin kun minun toimesta :)

Tämä oli tälläkertaa vähän tällänen lyhyt teksti ryöppy mutta mayday video on kohta valmis ni saatte sen sit naurettavaks tänne :D


torstai 23. maaliskuuta 2017

Työn pariin!

Vihdoin ja viimein kaiken maailman säätämisten, odottelujen ja ongelmien jälkeen pääsin maanataina alottamaan työt Masolla.

Mason Ratsutalli on rauhallinen maalaistalli ja sijaitsee Korpilahdella - meiltä ajaa sinne n. 10 minuuttia.
Tallilla on 20 hevosta, joista muutama on yksityisiä ja loput tuntihevosia. Viikon aikana tunteja on n. 4-5 iltana ja sen lisäksi Ninnun kursseja ja valmennuksia.

Talli on ollut toiminnassa suunnilleen 30 vuotta, tällähetkellä toiminnasta vastaa Ninnu (Nina-Marin Granroth) ja hänen äitinsä Teija Granroth, joka on perustanu tallin aikanaan.

Noniin. kuinka moni tunnisti Ninnun sukunimen? Varmaan viime viikonloppuna Horse Fair:ia seuranneet ainakin - nimittäin Ninnun pikkusisko Susanna kisasi siellä hevosilla Baccara ja Anatevka pärjäten todella hienosti ja kahmien kasan pokaaleja mukaansa! Suski myös palkittiin viikonlopun parhaana ratsastajana ja suomalaisratsastajana :)

Pilmeri edellä ja Valppu just ja just perässä :D


hyvä Fasu, jaksaa jaksaa..

Reetun mielestä ulkona oli jotain aivan kauheaa - auto.

Mun työpäivät on joko aamu- tai iltatallia klo 08-20 välillä.
Työhön kuuluu vähän kaikkea: karsinoiden siivousta, hevosten hoitoa ja liikutusta, tuntien avustusta, paikkojen siistimistä yms.

Esimerkki päivänä voisin kertoa vaikka tiistaista kun menin aamuun.
Ensiksi jaoin väkirehut sisälle ja sen jälkeen aloin viedä heiniä ja vesiä ulos. Tämän jälkeen vietiin hevoset ja sit käytiin kahvilla.
Kahvipöydässä höpistiin päivä suunnitelmasta ja lähdettiin sen jälkeen siivoamaan karsinoita,
Karsinoiden siivouksen yhteydessä viedään illaksi heinät ja vedet valmiiksi karsinoihin.

Tämän jälkeen mun tehtävänä oli juoksuttaa suomenhevosruuna Fasu ja kun Sofia tuli yhdeltä lähdettiin Ursulalla ja Väiskillä maastoon.

Ursula oli tosi hätäinen ja reipas menijä jonka mielestä puskissa saattoi vaania petoja :D
Ravi oli sama asia kuin paikallaan laukkaaminen, mutta neiti kesti silti hyvin käsissä ja oli mun mielestä silti kivempi kuin edellispäiväinen ratsuni Valppu :)
Ursula onkin ollut vasta puoli vuotta ratsastuskäytössä joten annetaan anteeksi pienet pelleilyt :)

Maaston jälkeen ei ollutkaan enää mitään ja Sofia jatkoi iltatalliin ja mä lähdin hakemaan muksuja hoidosta.


Ursua melkein kiinnosti lähtee..

valottunut Väiski

Vikestä tuli oikein hieno!

Päivät menee nopeesti ja työ ei tunnu yhtään työltä - siitä mä tykkään! Ei ole kiva niska vääränä painaa hommia vaikka kyllä aamupäivästä hien saa pintaa jos tehokkaasti hommia tekee :)

Täällä teen nyt hommia ainakin kesäkuun puoleenväliin - suurella todennäköisyydellä kyllä pidempäänkin jos vaan viihdyn ja hommat sujuu :)
Tallilla on tosi kiva työilmapiiri ja työkaverit on sellaisia joilta uskaltaa kysyä apua missä tahansa asiassa - voin sanoa että vaikka on tullut melkein 20 vuotta hevosten kanssa pyörittyä niin silti mm, eilen kun yksin tein iltaruokia niin piti ihan tarkkaan miettiä ja tuumia miten ne menee ja kelle kun kaikki on viellä niin uutta ja outoa!
Kunnon alkeisheppailija olo tuli :D


Muksutkin on viihtyneet hyvin hoidossa. Milalle hoitopaikka olikin ihan tuttu kun on hoidossa samassa paikassa kuin eskari ja Luka meni hoitoon tuohon miedän vieressä olevaan yksityisen päiväkotiin Aurinkolahteen.
Lukalla on nuo hoitoon menot olleen vähän hankalia mutta on kuitenkin sitten leikkinyt ja viihtynyt päikkärissä hyvin ja tänään meni hoitoonkin iloisin mielin - vilkutti vaan ovelta mulle "hei hei" :)

Tosi kivaa on ollut kun alkanut arki pyöriä kunnolla! Ei tarvitse istua enää kotona sormia pyörittelemässä ja miettiä mitä tekisi :)

Toippakin on voinut oikein hyvin. Mila menee sillä ensiviikolla Masolle Ninnun yksityistunnille.
Huomenna mennään Maatialle treenaamaan ja menen myös ratsastamaan Alman ;)

Siitä sit lisää piakoin!





lauantai 11. maaliskuuta 2017

joskus asiat vaan on niinkuin ne on

Blogi on nyt kokemassa pientä muutosta (heti kun saan bannerin jota olen 2kk odottanut -.- ..taidan ettii uuden tekijän, ehdokkaita? ) ja muuttuu myös sisällön osalta sen verran että postauksia alkaa tulemaan muustakin kun pelkästä tallielämästä - enemmän siis ns. lifestyle tyyppinen blogi.
Vaikka tulevaisuudessa alkaakin tulla enemmän ja monipuolisempaa hevostelu aiheista tekstiä niin silti olen jo pitkään ajatellut että olis kiva kirjottaa ihan arjestakin ilman et siihen tarvitsee tunkea aina tallijuttuja johonkin rakoon - nyt kun tämä blogin pääaihe on ollut kuitenkin vahvasti hevosiin suuntaava ja sivussa ollut jotain muuta löpinää..

Nyt kuitenkin meinaan kirjottaa sellaisesta asiasta mistä tavallaan minulta on kysytty facessa ja instassa muutamia kertoja ja jonka oikeaa syytä olen hieman kierrellyt ja kaunistellut - mm. tämän lauantai illan takia halua kirjoittaa tämän tänne ja toivon että se herättäisi ajatuksia ja mahdollisesti myös kommentointia edes vähän - oli se sitten hyvää tai huonoa.
En halua tekstillä mitään säälipisteitä enkä sen takia muuta blogin sisältöä että voin tänne kirjoitella "valitus" juttuja.. tämä nyt on vaan sellainen asia jonka vihdoin ja viimein haluan "sanoa ääneen".

Capo tänään Sahanlahdessa, kohta jo 7kk!
 "Miksi te muutitte pois Puumalasta?"
 - siksi kun Jannen vanha tuttu pyyti sitä töihin ja tän hetken työtilanne Puumalassa on huono eikä töitä ikinä ole hällä täysin varmasti - yrittäjä kun on. Mulle on tarjolla hevosalantöitä ja myös se on yksi syy siihen.
Suurin syy minun osalta on kuitenkin se että mun tarvitsee ottaa välimatkaa puumalaan ja siellä asuviin ihmisiin.

Aloitetaampa ihan viime lauantain illasta, siitä tapahtumasta mikä saa mut kirjottamaan nämä tänne.
Mentiin siis Puumalaan viikonlopuksi ja muksut meni mummolaan, joten saatiin vapaa ilta.
Oli tarkotus viettää tää ilta kavereiden kanssa hyvässä mielessä Hovissa ja höpistä niitä näitä.
Oltiin siinä sitten pöydässä kun näin tutun ja aattelin mennä moikkamaan häntä ja kysymään miten oli päiväset pilkkikisat menneet kun tiesin että oli siellä ollut (niinkun joka vuosi perinteisesti) ja en edes kerennyt kysymään asiaa loppuun kun hänen takanaan ollut reilu kolmekymppinen (entinen puumalalainen jätkä jonka tiedän just ja just nimeltä/ulkonäöltä) kääntyy meitä päin ja sanoo mulle näin hänen sanojaan lainaten "mitä helvettiä sinäkin helvetin lehmä kyselen noin vitun tyhmiä asioita, noin turhaa ja paskaa ihmistä ei kukaan jaksa eikä kaipaa ni voisit vaikka hypätä sillalta ja tappaa ittes, ei ois menetys kellekkään"
veti vähän sanattomaks, mulle on sanottu vaikka mitä mut nyt ensimmäisen kerran mut käskettiin tappaa itteni ja ei mitenkään hilpeään äänensävyyn niin kyllä se aikalailla kirpas.
Siin ympärillä oli ihmisiä aika paljon, suurin osa vaan tirskui eikä edes tämä kenen luoksi olin mennyt juttelemaan viittinyt sanoa mitään puolustukseksi. Kuitenkin tän jätkän kaveri sanoi nauraen tälle jätkälle että mun mies on tuos tiskillä niin jätkä jatkoi et onks tuolla lehmällä muka mies ja kun kaverinsa tarkensi että avomies niin jätkä vaan nauroi että vai ihan AVOmies ja sanoi jotain mitä en kuullut mutta ilmeisesti muiden reaktiosta päätellen se oli hiton hauska juttu. Onneks Janne ei kuullut tätä, koska sillä ei ois pinna kestänyt ja kerroinkin tän tapahtuneen sille vasta kotona - suuttu ihan jonkin verran..

No nyt voitte jokainen kuvitella tän omalle kohdalle ja miettiä miltä tuntuu - tuutte baariin viettää kivaa iltaa kavereiden kanssa ja ajattelet vaihtee yhden kanssa kuulumisia ja saat tälläsen löylytyksen lähes tuntemattomalta ihmiseltä. Kivalta tuntuu vai mitä? ..jep.

onneks on hyviä kavereita muutamia!

ja mies joka keksii välillä hemmotella illallisella hienossa ravintolassa :)
 Ja kun tätä ei tapahtunut vain tällä kerralla vaan tätä tapahtuu lähes joka kerta kun jonnekkin lähden iltaa viettämään ja kavereita tapaamaan - no, ennen mun ei tosiaan oo käsketty tappamaan itteäni vaan se on ollut huomiotta jättämistä, tiuskimista, nälvimistä ja jokusen kerran olen tervehdykselle saanut vastauksesti "painu lehmä vittuun siitä"

Kaksi viikkoa sitten kylällää liikkui sellainen juoru, jonka kuulin Jannen kautta joka oli kuullut itse sen kaveriltaan, että mä olen pettänyt jannea viimeiset viikot kun Janne on ollut töissä Jyväskylässä - no, ketkä nyt mitään oikeasti mun elämästä tietää niin tietävät että olen itse ollut Janenn kanssa j-kylässä joten tämä ei voi olla mitenkään edes mahdollista (voisiko juoruja keksiessä edes yrittää vähän tarkastaa faktoja??) ja vaikka tämän nyt tässä itse sanonkin niin en IKINÄ pettäis Jannea, en ikinä.
Ja näitä huhujakin on vähän väliä ja ne johtuu useita vuosia sitten tekemästäni virheestä.. onneksi sentään Janne luottaa ja uskoo mua, ei kylän puheita.
Silti mulle kehdataan väittää ettei kukaan muistele vanhoja - eikö?

Tämä, voiko sanoa kiusaaminen?, ei ole pelkkää sanallista tai yhden ihmiset tekemää - tai luulen että se on lähtenyt liikkeelle yhdestä/kahdesta ihmisestä ja alkujaan ihan oikeasta aiheesta (kuten kirjoitin, olen jo vuosia sitten tehnyt sellaiset virheen jota tänä päivänä kadun todella todella paljon ja jonka jättäisin tekemättä jos voisin - menneisyyttään kun ei enää voi muuttaa vaan sen kanssa on yritettävä vaan elää..) mutta sitten tätä asiaa on puitu vaikka missä ja levinnyt ja nämä muutamat ihmiset ovat varmasti myös jollain tapaa lietsonneet (ehkä sitten ajattelemattaan) tätä vihaa minua kohtaan, mikä näkyy edelleen tänäkin päivänä esimerkiksi työpaikoilla.
Olin siivoamassa sijaisena ja mun oli tarkoitus olla viikko toisessa työpisteessä, sanoin jo alkujaan pomolle etten mielläni mene sinne mutta lupasin kuitenkin sit käydä kokeilemassa.
No se meni juuri niinkuin ajattelinkin.. Mua ei noteerattu mitenkään (ja sit mä sain syyn niskoille etten omaa hyviä käytöstapoja ja tervehdi työkavereita/asiakkaita), tavaroita työnnettiin mun eteen vaikeuttamaan työtäni muka vahingossa ja mua kohtaa käyttäydyttiin todella ikävästi, tämä taas aiheutti sen että en itsekkään ollut kovinkaan hyvällä päällä töissä mikä taas johti siihen että aiheutin vääränlaisen kuvan itsestäni ja tietenkin tälläinen asia kiirii eteenpäin ja sai ainakin rikottua yhden ystävyyssuhteen ainakin joksikin aikaa. Työpäivä oli mulle henkisesti niin rankka että työpäivän jälkeen jonkun aikaa asiaa vatvottuani soitin pomolleni ja toivoin siirtoa toiseen pisteeseen, pomoni ymmärsi onneksi tilanteen vaikken hälle kertonutkaan kuin sen etten voi työskennellä siinä paikassa henkilökohtaisten syiden takia..
Tietty ei se työilmapiiri paljoa muuttunut sitten siellä "vakituisessakin" pisteessä kun tämä juttu omineen piirteineen levisi sinne..

Mun pitäs vaan yrittää olla välittämättä - tätä toitotetaan mulle monesta suunnasta -, antaa olla ja mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta sitten kun sitä tapahtuu viikottain, useampia vuosia niin kyllä se jää mieleen ja sitä vatvoo päässään ja yrittää välttää ne tilanteen joissa sitä tapahtuu.. mm. tämän takia en enää halua käydä missään "ulkona" vaan ennemmin istun sit ne lauantai illat kotona leffaa katsoen. Jos lähden baariin niin olen autolla liikenteessä, jotta pääsen pois paikalta kun tilanne alkaa käydä ahdistavaksi.. Kauppaan mennessä kävin automaattisesti läpi parkkipaikan autoja ettei tarvitse mennä tiettyjen ihmisten kanssa samaan aikaan kauppaan.. kyllä, elämänsä voi tehdä näin myös hankalaksi mutta myös helpommaks.
Muurameen muutto on kyl tehny hyvään, siel voi olla rennosti kun kukaan ei tunne enkä itse tunne ketään niin menee paljon epäluulottomin kaikkien kanssa juttelemaan treeneis tai tallilla..

Toivottavasti teksti ei ole kauhean sekavaa.. yritin vaan saada jotain ulos - jotain järkevää ja sellaista et ihmiset oikeasti tajuis sen etten mä tahallaan välillä viipota kaupan läpi tervehtimättä tai et mä en aina ole yhtä hymyä.

tästä Alma neidistä tultette myös kuulemaan enemmän :)

Mut nyt jotain positiivisempaa loppuun :) 
Nyt ollaan tää loppu kuukaus kiini keski-suomessa koiranäyttelyiden vuoksi ja mul alkaa työtkin vihdoin! Se työpaikka minne mun piti aluks mennä kaatui - arvatkaa mihin? no siihen etten vienyt ponia heidän talliin!! kyllä, ihan aikuisten oikeasti. Tää tallin omistaja on hieman neuroottinen sen suhteen ettei tallille leviä mitään tauteja tai loisitartuntoja eikä siksi halua että työntekijät tai vuokralaisten käy muissa talleissa :D
Miksi sitten en vienyt sinne? noh, kyseessä on kuitenkin heinää ja pelkkää kivennäistä syövä, vettä juova harraste shettis ja kun vaihto ehdot on 150e ja 550e tallivuokran välillä niin voitte veikata kumman valitsen ;) Ja olen muutenkin tosi tyytyväinen Maatian talliin, porukka on tosi mukavaa ja meininki rentoa!
Onneks nyt tosiaan kuitenkin työt alkaa toisessa paikkaa niin siitä sit enemmän myöhemmin..

Kommentoida saa mitä sylki suuhun tuo, tietty toivon että ei nyt mentäis sen syvemmin henkilökohtaisuuksiin mitä tekstissä on kerrottu..

Kiitos.


 p.s. kuvat on vaan kaikkia sieltä täältä revittyjä julkaisemattomia kuvia :)



maanantai 27. helmikuuta 2017

Ajohommia ja muhku suokkeja

Hiihtoloma viikko starttas meillä jo torstaina kun suunnattiin koko poppoolla Puumalaan.
Sofi hoitaa Toipan liikutuksen viikon ajan ja hyvin on tähän mennessä ainakin mennyt, mitä nyt Toippa on heittäytynyt hoitotilanteissa hieman hankalaksi ja näyttänyt kaikki huonot puolet itsestään :D
Onneksi tämä ei ollut heitä hätkähdyttänyt ja saivat ponin ruotuun :)



Käytiin Lukan kanssa ajamassa Toipalla tiistaina ja etsimässä uusia reittejä. Lähdettiin Iloniementielle ja sivutettiin varmasti monille tuttu Ilomaan aktiivipihatto, sieltä muutama heppa huutelikin meille mut Toippaa ei tuntunut kiinnostavan vaan viipotti korvat hörössä eteenpäin.
Keli oli tosi hieno, mutta meidän harmiksi valitsemamme reitti ei ollut mitenkään hieno - se oli nimittäin suurimman osan matkaa ihan peilijäässä! Onneks aurinko oli kerennyt pehmittää pintaa joten hokit pitivät hyvin.

Käytiin noin tunnin lenkki ja poni toimi oikein mukavasti, selvästi nivelkuolaimen vaihto kolmipalaan kannatti kun on ollut suustaankin tosi hyvä! Viellä kuitenkin vaatii vähän hienosäätöä ja pään raaputtelua et löydetään se täydellinen - ehdotuksia?

Tuolla vas. nurkassa näkyy Ilomaan aktiivipihatto


Lenkin jälkeen hoidettiin poni kuosiin ja laitettiin takas tarhaan. Vaikka ponin karva oli vielä pinnasta märkä niin iholta se oli ihan kuiva joten loimi sai jäädä varustehuoneeseen roikkumaan ja pikku herra pääsi nauttimaan auringosta :)

Kävinhän minäkin ke aamuna hevosen selässä, uskokaa tai älkää mutta ihan suomenhevosen! Tästä neidistä kuulette varmaan jatkossakin sillä erinäisten mutkien kautta mun ratsu muuttuukin Aatusta Taruksi :)


Taru on -09 syntynyt liinakko suokkitamma joka on käynyt radalla, sekä varsonut kerran. Tammalla on ratsastettu vähän, mutta menty pääsääntösesti vaan käyntiä ja pikkupätkiä ravia.
Tosiaan keskiviikkona pomppasin neidin selkään ja herttinen miten oudolta se tuntui! Melkein spagaatissa sai selässä istua (tai siltä se tuntui Minnin jälkeen) ja liikkeetkin oli hassun jytkyt, ensimmäiset kaksi kierrosta nauroin kippurassa ennenkun sain kasattua itseni ja ryhdyttyäni töihin :D
Tehtiin ihan perustreeniä, siirtymisiä, ympyröitä ja lopuksi kahdeksikkoa, ajatuksena saada suu vähän pehmeemmäksi ja tamma kuuntelemaan apuja - enmpä muuten ennen ole ratsastanit koulua monté satulalla ja lenkkiohjilla ;D
Tamma oli kyllä tosi kiva, olihan se hieman kova suustaan ja meni mielellään pää alhaalla mutta siitä huomasi että oppii nopeasti ja loppuajan kasikot meni tosi keveesti ja hepposil avuilla - i like!
Eiköhän tää tästä ala muotoutuu :) Niin ja satula vinkkejä otetaan vastaan! Nyt on kaikista kokeilluista (voin tehdä listaa kun saan merkit tietoon) satuloista ainoastaan tuo monté satula ollut sellanen ettei selkä kipeydy.. on siis suoraselkä ja leveä, kaikissa on painanut keskeltä satulaa selkään..

Perjantaina ois taas pompattava selkään, katsotaan josko sais kuvaa tai videota :)
Ja my day -videokin tulossa siltä päivältä!