Onko minusta tullut vanha?

Tätä mietin kun kävin Minnin kanssa eilen maastoilemassa, nimittäin jo toista kertaa sillä maastoillessa tässä viime aikana mä pelkäsin.. tai en ehkä pelännyt mutta jännitin.
Minä jännitti mennä hevosella joka on ollut mulla 10 vuotta, jonka kanssa ollaan menty täyttä vauhtia radalla, hypitty ojien yli, laskeuduttu jyrkkiä rinteitä ja tehty kaikkea sellaista mitä ihan oikeasti pitäisi jännittää, mutta ilman sitä jännittämistä - ihan luottavaisin mielin ja varmana.
Mutta nyt mä jännitin ja se johtui siitä kun hevonen alkoi jännittämään ja oli epävarma eteenpäin menosta. Tätähän tamma on tehnyt koko 10 vuotta aina välillä kun maastossa tulee vastaan jotain erillaista. Välillä se oli vanha lato tai tien viereen pysäköity auto. Joskus se saattoi olla vastaan tullut pyöräilijä tai välillä vaan ihan vihreät pienet miehet :D
Tamma aloittaa ensin nostamalla pään oikein ylös, korvat tötterölle ja alkaa askeltamaan todella jäykästi. Sitten alkaa pöhinä *pör pör pör pör* ja jännittävä kohta pitää kipittää osaksi poikittain ohitse mahdollisimman nopeasti ja kun se on ohitettu niin elämä helpottaa ja voi taas jatkaa rennosti köpötellen.

tämä kuva on otettu joskus 2011-12 60-70cm kisoista Levälästä :)

ja vuosi oli aikalailla 2007? :D

Nyt se teki ihan samalla tavalla, mutta itse en normaalin tapaan taputtanutkaan tammaa kaulalle ja ääneen sanonut et "alahan mennä, ei siellä mitään ole" niinkun yleensä vaan vaistomaisesti otin ohjaa tiukemmalle ja koko ajan oli se tunne et *kohta se säikähtää, kohta se säikähtää* ja kun päästiin tilanteen ohi - joka oli tällä kertaa kaksi kuormasta tippunutta pyöröpaalia ojan pohjalla - jatkui minun jännitykseni ajatuksen "mitähän sitten tapahtuu" ja tietenkin tamma jatkoi myös kipittämistä kun tuumi et mitä se mamma oikein panikoi..

Ei käyty kuin muutaman kilsan lenkki kun pimeys yllätti ja otin kaksi ravipätkää, josta toisen puolessa välillä olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään ja sanoa "sä olet tehny tän monta kertaa idiootti, mitä sä nyt panikoit!"
Mun vuoksi Minnikin oli tosi jännittynyt koko ajan, ravissa se viskoi päätä ja mitä enemmän se viskoi sitä enemmän mä panikoin et kohta se räjähtää ja lähtee.. tyhmä minä!
Lopuksi mentiin viellä hankeen kahlaamaan ja siellä vasta sain itseni rennoksi joka suoraan vaikutti Minniin ja sekin rentoutui ihan selvästi.

tuorein kuva, tämä noin viikon takainen :) ©Tuija Heino

Tän on pakko johtua iästä - ei mulla tälläsiä ongelmia ollut 15 vuotiaana! Sillon mentiin móntea radalla ilman huolen häivää ja hypätiin ravureilla joka ei ollut estettä nähnytkään, tulipa sitä käytyä myös maastoilemassa ilman satulaa hevosilla jotka sitä ennen oli vaan juosseet radalla kärryt perässä eikä kukaan ollut ennen selässä piipahtanutkaan - eikä ikinä ollut tietoakaan mistään paniikista! :D

Minähän olen jo huimat 26 vuotta! :D Tai sitten tämä johtuu lapsista, lasten jälkeen on hypännyt monessa muussakin asiassa "itsesuojeluvaisto" esille räjähtäen.

Jotenkin tuntuu että kaikkea tekemistä pitää harkita todella tarkkaan, turvallisuudesta pitää huolehtia hyvin ja suunnitella kaikki etukäteen niin pitkälle kuin mahdollista ettei vaan mitään yllättävää pääse tapahtumaan, mutta jos niin käy on jo valmiiksi suunnitelma siihenkin miten sitten toimitaan.
Älkää ikinä vanhentuko tai ainakaan hankkiko lapsia ;D
No ei sentään, ehkäpä tämäkin on jonkinlainen vaihe? Syy voi kyllä hyvin olla myös sekin etten vaan enää kerkeä ratsastamaan niin paljoa kuin ennen ja sitten kun ei ole ollut paljoa selässä on hieman epävarma mikä sitten pahenee kun tulee tilanne eteen.

Olen menossa maanantaina tunnille, ihan oikealla tuntihevosella ratsastamaan ihan oikealle aidatulle kentälle ja ihan oikeaa kouluratsastusta (enhän mä hitsiläinen esteille uskaltais!!)
Katsotaan onko sillon samanlainen olo, siitä sitten maanataina (tai tiistaina) :)

Loppuun viellä riiviöstä muutama otos joista kiitos Tuijan :)

Debyytti laskiaisriehassa

Tämän tekstin julkaisu on vaan siirtynyt ja siirtynyt, mutta nyt sen vihdoin julkaisen!

Milan kerho-ohjaaja Sanna kysyi jokunen kuukausi sitten, tai no on tästä ollut jo puhetta vuosi sitten, onnistuisiko meidän tulla Toippa-ponin kanssa laskiaisriehaan talutusratsastukseen.
Lupasin ilmoitella kun olen asiaa harkinnut, poni kun on viellä ihan amatööri tälläisessä ja tosiaan muualla kuin kotona ei ole oltu kuin parisen kertaa (muutamissa kisoissa ja mätsärissä) niin halusin miettiä onko poni turvallista viedä yleiselle paikalle jossa sen selässä olisi osaamaton lapsi ja ympärillä hälinää ja kaikkea uutta.

Tuumin asiaa kotona ja lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että voisimme paikalle mennä, MUTTA jos poni osoittaisi hermostumisen merkkejä ja olisi levoton, olisi se vaan silittely ja harjaus ponina paikalla. Kerroin että haluan tehdä tapahtumasta ponille hyvän muiston ja tietenkin kaikille paikalla olijoille turvallisen ja vasta paikanpäällä osaan sanoa ponin mielipiteen asiaan ja miten se käyttäytyy.
Sannalle tämä kävi oikein hyvin ja oli samaa mieltä asiasta kanssani. Sovittiin siis, että 7.2. tultaisiin ponin kanssa paikalle ja sitten paikan päällä päätettäisiin ratsastaako sillä kukaan vai onko se vaan maskotti :)

Muutama viikko ennen tapahtumaa ilmoitin Sannalle, että otankin ponille kärryt. Ajossa se toimii paljon nätimmin ja rauhallisemmin kuin satulan kanssa ja kärryille mahtuu kerralla aina kaksi tai kolme lasta. Myös pienemmät lapset uskaltaisivat paremmin kärryn kyytiin kuin suoraan selkään ja jos poni sattuisi taluttaessa jotain pientä pelleilemään ei se kärryillä tuntuisi missään, ponin kanssa minä pärjäisin kyllä :)

Sunnuntaiaamu sitten vihdoin koitti ja kun sain muksut hoitoon suuntasin tallille viemään eka hepat ulos ja sen jälkeen aloit pakkaamaan varusteita autoon - tai eka tyhjensin auton työkamoista ja laitoin kopin valmiiksi kun eipä se ollutkaan "suoraan vain auton perään kiini ja menoksi" kunnossa niin kuin luvattiin, koppi kun oli ollut meidän hallissa remontissa.
Olin ollut puhetta että ollaan paikalla hieman ennen klo 11:sta jotta Toippa kerkeisi ennen töiden alkua hieman hengähtää ja tutustua paikkoihin, tapahtuma alkoi 11.30.

Kun sain kaikki valmiiksi, hain Toipan tarhasta ja talutin sen koppiin. Toippa on siitä ihana, että vaikkei se ole kopissa matkustanut vuoden aikan kuin muutaman kerran se käveli kiltisti ilman epäröintiä perässäni koppiin ja seistä toljotti paikallaan sen aikaa kun sidoin sen kiini ja asettelin heinäverkon oikealle korkeudelle :) Minni on ihan samanlainen - hyvä pohjatyö on kaiken a ja o :)
Minnin päätin jättää tarhaan karsinan sijasta ja vein sille leipiä ja heinää, jotta rauhottuisi niitä syömään - se kun ei oikein pidä yksin jäämisestä, mutta kahden hevosen taloudessa siihen on vaan totuttava.. (Kotia tullessamme se söi ihan rauhassa heiniä)

Poni matkusti kopissa nätisti ja ajelin 16km matkan kylälle seurakunnan pihalle, jossa jo kaverini Tiku odottelikin meitä :)
Tapatuma järjestettiin seurakunnan ja viereisen urheiluhallin ympäristössä. Paikalle oli tullut paloauto ja poliisiauto, joka kyllä joutui lähes heti alussa lähtemään työkeikalle, sekä seurakunnan pihaan oli kasattu iso lumikasa mäenlaskua varten, sisällä oli ongintaa ja kasvomaalausta, kahvittelu paikka sekä pihassa makkaranpaistoa.

Purimme Tikun kanssa ensin autosta (hiace) varusteet ja kärryt pois ja sitten otimme ponin tutustumaan paikkoihin.
Lähdin kävelemään ponin kanssa seurakunnan piha-alueelle ja kiersimme mahdollisen "ajoradan" joka oli meitä varten aurattu pihalle. Poni käyttäytyi niin hienosti! Yhden kerran, heti alussa, se säpäshti paikallaan hieman ja sen jälkeen se oli kuin olisi aina ollut siellä.
Muutama lapsi jo laski mäkeä ja poni vaan katsoi kun muksut pyyhälti pulkilla sen ohi kiljuen :D
Kun oltiin vähän käppäilty ja tein päätöksen, että ponin kanssa voi hyvin mielen vetää kärryjä, aloimme Tikun kanssa valjastaa ponia pienen yleisön katselemana :)

Olin varannut ponille pumpulia mukaan jotta voin laittaa sille tullot korviin ja huput päälle, Sanna kun varoittelu että paloauto saattaisi vingutella pillejä. Tuumasin siinä pumpuli palloja tehdessä, että eipä muuten ponilla ollut ennen semmoisia ollutkaan ollu :D Noh, samalla kun toisesta kädestä syötin sille porkkanan paloja laitoin vaivihkaa toisella tullon korvaan ja muutaman ravistelun jälkeen poni unohti koko asia :D Kyllä tuo poni vaan ottaa kaiken niin hyvin  - ei paljoo maailman asiat sitä järisytä näköjään! xD

Kun olimme saaneet ponin valjaisiin ja kärryt perään kyseli jo ensimmäiset lapset kyytiin. Käänsin ponin meno suuntaan, lapsille kypärät päähän ja sit mentiin!

Tälleen yleisesti ilman enempiä jorinoita on pakko myöntää, että yllätyin täysin ponin käytöstä! Se meni niin hienosti, mitä nyt perinteinen taluttajan näykkiminen ei kadonnut mihinkään -.-', ja kun paloauto sitten ensimmäisen kerran huudatti pillejä niin mitä teki poni! se vaan pysähtyi katsomaan sen suuntaan ja hirnui sille takaisin ;D Hieman nauratti minua, sekä kyydissä istuvia lapsia!
Tämän jälkeen paloauto saikin huuteluita takaisin vähän väliä pelkästään näyttäytymässä Toipalle :D
Yhden kerran Toippa teki pienen pukin ja vähän kiukkuili, mutta se olikin jo tunnin verran tehnyt töitä ja selvästi oli hieman väsähtänyt jo. Tämän jälkeen pidettiin 20min tauko jolloin poni sai syödä ja juoda kopissa rauhassa ja me mentiin myös Tikun kanssa käymään kahvilla. Tauon jälkeen tehtiin viellä, huomattavasti kevyemmin, noin tunnin verran töitä ja sitten olikin aika purkaa poni ja lähteä kotiin :)

Saatiin järjestäjiltä kiittelyitä ja toivottiin että voitaisiin toistekkin tulla :)

Oltiin Tikun kanssa kumpikin tyytyväisiä poniin joka ei välittänyt mäkeä laskevista lapsista, katolta tippuvista lumista, liikenteestä eikä paloauton huutelusta mitään vaan keskittyi (yrittämään näykkiä minua) tekemään töitä :) Ei tuo aasi ehkä olekkaan ihan niin toivoton kuin olen luullut ;)
Eiköhän me ensivuonna olla taas uudestaan paikalla!

Kuvista kiitos Tuijalle!

Kaiken maailman häsellystä!

Sori, sori, sori, en tosiaan oo yhtään kerenny kirjotella tänne!
Meillä nimittäin tuos pari viikkoa sitten kun oli niitä kovia pakkasia, meilläkin mittari huiteli parhaimmillaan -34,3:ssa asteessa, kävi niin et vesiputki meni ja ilmeisesti halkes elikkäs vettä ei tullut taloon ollenkaan.
Talliin onneksi tuli kylmä vesi, joten homma meni niin et sieltä kannettiin vesi taloon ja keitettiin kattilassa lämmintä vettä pesuja varten - huoh, ei mikään iisi homma.

koiruuksia ei paljoa pakkaset haitannu :)

Alettiin heti etsimään vuokra-asuntoa kylältä ja onneksi tuttuvan kautta sitten löytyikin nopeaa asunto joka vapautuisi 1.2.
Eikun soittamaan vuokranantajalle ja kysymään onnistuisiko meidän saada se. Asuntoa oli kysellyt jo muutama muu, mutta onneksi vuokranantaja oli ymmärtäväinen ja otti meidän tilanteen huomioon ja sanoi että jos asunto on mieleinen niin saadaan se. Käytiin seuraavana päivänä katsomassa ja ilmoitettiin heti et kyllä me mielellään muutettaisiin!

rakastan noita verhoja <3

Jouduttiin reilu viikko odottelemaan et päästiin muuttamaan ja nyt tosiaan ollaan sen viikon verran suunnilleen asuttu tälläisessä 77 neliön kolmiossa :)
Onhan tämä tuon reilun kahden vuoden metsän keskellä asumisen jälkeen hassua kun ulkona on valoisaa koko ajan katulamppujen takia ja autoa menee ohi vähän väliä - lenkilläkin tulee ihmisiä vastaan! Ei nimittäin rokiksessa paljoo muita lenkkeillessä näkyny xD

Hyvää tässä on se, että lapset sai nyt oman huoneen (lelut tuntuu silti olevan olkkarissa) ja pikku Lukastakin tuli iso poika ja pinnasänky sai jäädä rokikseen :)
Huono puoli on taas se, ettei ole enää hevoset pihassa vaan minä ajan aamuisin rokikseen 16km (eli 32 kokonaisuudessaan) laittamaan hevoset ulos ja ruokkimaan muut ötöt ja illasta sama homma.´
Onneksi naapurini ja kaverini Tiku, jolla on myös hevosia, on niin ihana ja suostui käymään niinä aamuina kun Milalla on kerhot käymään tekemässä aamutallin - tästä kiitoksena mulla on pieni projekti alla josta sitten voin tännekkin kirjottaa kun se on valmis :)

jostain kumman syystä makkareiden seinät on remppaus listalla :D

ulos - nyt!

Elikkäs kaikki ötö jäi rokikseen, Jannen kaksi työmiestä asuu pihapiirissä ja he pitävät ötökäitä silmällä eli ei niiden ihan itsekseen siellä tarvitse olla :)
Jade koiruus on ollut muutaman yön täällä kylälläkin, mutta silläkin on niin paksu turkki että ei sen ole yhtään hyvä ole täällä olla kun tulee kuuma :/ Roki taas ei sovellu sisäkoiran elämään stressaamisen takia ja oli selvää heti että se saakin asustaa rokiksessa vaikka me kylälle muutettiinkin, siellä se on paljon tyytyväisempi :)

Mitäs muuta, no, käytiin Milan kanssa Apassionatassa! Mutta siitä haluan kirjoittaa jossain vaiheessa, vaikka ehkä myöhässä tuleekin, ihan oman juttunsa :)

Semmoista meille ihmisille kuuluu!

Hevoset on olleet vähän vähemmällä liikunnalla nyt tämän häslingin ajan, tai no, eipä ne sitä ennekään mitenkään rankasti liikkuneet. Rauhallisia köpöttelyjä Minnillä ja Toipan kanssa maastakäsittelyä ja pieniä ajolenkkejä :)
Huomenna olisi lähdettävä Toipan kanssa kylälle seurakunnan järjestämään laskiaistapahtumaan poni ajelun merkeissä :)
Se on nyt käyttäytynyt tosi kivasti ja tälläinen toiminta on hyvää harjoittelua tulevaisuutta ajatellen - Mila kun kovasti toivoo ponistaan kisaratsua :D

No mutta, tälläinen pieni päivitys tähän väliin ja jos huomisesta saisi kuvia niin siitä sitten juttua lisää ehkäpä jo huomen illalla!

niin ja onhan meillä new man on the house!