Debyytti laskiaisriehassa

Tämän tekstin julkaisu on vaan siirtynyt ja siirtynyt, mutta nyt sen vihdoin julkaisen!

Milan kerho-ohjaaja Sanna kysyi jokunen kuukausi sitten, tai no on tästä ollut jo puhetta vuosi sitten, onnistuisiko meidän tulla Toippa-ponin kanssa laskiaisriehaan talutusratsastukseen.
Lupasin ilmoitella kun olen asiaa harkinnut, poni kun on viellä ihan amatööri tälläisessä ja tosiaan muualla kuin kotona ei ole oltu kuin parisen kertaa (muutamissa kisoissa ja mätsärissä) niin halusin miettiä onko poni turvallista viedä yleiselle paikalle jossa sen selässä olisi osaamaton lapsi ja ympärillä hälinää ja kaikkea uutta.

Tuumin asiaa kotona ja lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että voisimme paikalle mennä, MUTTA jos poni osoittaisi hermostumisen merkkejä ja olisi levoton, olisi se vaan silittely ja harjaus ponina paikalla. Kerroin että haluan tehdä tapahtumasta ponille hyvän muiston ja tietenkin kaikille paikalla olijoille turvallisen ja vasta paikanpäällä osaan sanoa ponin mielipiteen asiaan ja miten se käyttäytyy.
Sannalle tämä kävi oikein hyvin ja oli samaa mieltä asiasta kanssani. Sovittiin siis, että 7.2. tultaisiin ponin kanssa paikalle ja sitten paikan päällä päätettäisiin ratsastaako sillä kukaan vai onko se vaan maskotti :)

Muutama viikko ennen tapahtumaa ilmoitin Sannalle, että otankin ponille kärryt. Ajossa se toimii paljon nätimmin ja rauhallisemmin kuin satulan kanssa ja kärryille mahtuu kerralla aina kaksi tai kolme lasta. Myös pienemmät lapset uskaltaisivat paremmin kärryn kyytiin kuin suoraan selkään ja jos poni sattuisi taluttaessa jotain pientä pelleilemään ei se kärryillä tuntuisi missään, ponin kanssa minä pärjäisin kyllä :)

Sunnuntaiaamu sitten vihdoin koitti ja kun sain muksut hoitoon suuntasin tallille viemään eka hepat ulos ja sen jälkeen aloit pakkaamaan varusteita autoon - tai eka tyhjensin auton työkamoista ja laitoin kopin valmiiksi kun eipä se ollutkaan "suoraan vain auton perään kiini ja menoksi" kunnossa niin kuin luvattiin, koppi kun oli ollut meidän hallissa remontissa.
Olin ollut puhetta että ollaan paikalla hieman ennen klo 11:sta jotta Toippa kerkeisi ennen töiden alkua hieman hengähtää ja tutustua paikkoihin, tapahtuma alkoi 11.30.

Kun sain kaikki valmiiksi, hain Toipan tarhasta ja talutin sen koppiin. Toippa on siitä ihana, että vaikkei se ole kopissa matkustanut vuoden aikan kuin muutaman kerran se käveli kiltisti ilman epäröintiä perässäni koppiin ja seistä toljotti paikallaan sen aikaa kun sidoin sen kiini ja asettelin heinäverkon oikealle korkeudelle :) Minni on ihan samanlainen - hyvä pohjatyö on kaiken a ja o :)
Minnin päätin jättää tarhaan karsinan sijasta ja vein sille leipiä ja heinää, jotta rauhottuisi niitä syömään - se kun ei oikein pidä yksin jäämisestä, mutta kahden hevosen taloudessa siihen on vaan totuttava.. (Kotia tullessamme se söi ihan rauhassa heiniä)

Poni matkusti kopissa nätisti ja ajelin 16km matkan kylälle seurakunnan pihalle, jossa jo kaverini Tiku odottelikin meitä :)
Tapatuma järjestettiin seurakunnan ja viereisen urheiluhallin ympäristössä. Paikalle oli tullut paloauto ja poliisiauto, joka kyllä joutui lähes heti alussa lähtemään työkeikalle, sekä seurakunnan pihaan oli kasattu iso lumikasa mäenlaskua varten, sisällä oli ongintaa ja kasvomaalausta, kahvittelu paikka sekä pihassa makkaranpaistoa.

Purimme Tikun kanssa ensin autosta (hiace) varusteet ja kärryt pois ja sitten otimme ponin tutustumaan paikkoihin.
Lähdin kävelemään ponin kanssa seurakunnan piha-alueelle ja kiersimme mahdollisen "ajoradan" joka oli meitä varten aurattu pihalle. Poni käyttäytyi niin hienosti! Yhden kerran, heti alussa, se säpäshti paikallaan hieman ja sen jälkeen se oli kuin olisi aina ollut siellä.
Muutama lapsi jo laski mäkeä ja poni vaan katsoi kun muksut pyyhälti pulkilla sen ohi kiljuen :D
Kun oltiin vähän käppäilty ja tein päätöksen, että ponin kanssa voi hyvin mielen vetää kärryjä, aloimme Tikun kanssa valjastaa ponia pienen yleisön katselemana :)

Olin varannut ponille pumpulia mukaan jotta voin laittaa sille tullot korviin ja huput päälle, Sanna kun varoittelu että paloauto saattaisi vingutella pillejä. Tuumasin siinä pumpuli palloja tehdessä, että eipä muuten ponilla ollut ennen semmoisia ollutkaan ollu :D Noh, samalla kun toisesta kädestä syötin sille porkkanan paloja laitoin vaivihkaa toisella tullon korvaan ja muutaman ravistelun jälkeen poni unohti koko asia :D Kyllä tuo poni vaan ottaa kaiken niin hyvin  - ei paljoo maailman asiat sitä järisytä näköjään! xD

Kun olimme saaneet ponin valjaisiin ja kärryt perään kyseli jo ensimmäiset lapset kyytiin. Käänsin ponin meno suuntaan, lapsille kypärät päähän ja sit mentiin!

Tälleen yleisesti ilman enempiä jorinoita on pakko myöntää, että yllätyin täysin ponin käytöstä! Se meni niin hienosti, mitä nyt perinteinen taluttajan näykkiminen ei kadonnut mihinkään -.-', ja kun paloauto sitten ensimmäisen kerran huudatti pillejä niin mitä teki poni! se vaan pysähtyi katsomaan sen suuntaan ja hirnui sille takaisin ;D Hieman nauratti minua, sekä kyydissä istuvia lapsia!
Tämän jälkeen paloauto saikin huuteluita takaisin vähän väliä pelkästään näyttäytymässä Toipalle :D
Yhden kerran Toippa teki pienen pukin ja vähän kiukkuili, mutta se olikin jo tunnin verran tehnyt töitä ja selvästi oli hieman väsähtänyt jo. Tämän jälkeen pidettiin 20min tauko jolloin poni sai syödä ja juoda kopissa rauhassa ja me mentiin myös Tikun kanssa käymään kahvilla. Tauon jälkeen tehtiin viellä, huomattavasti kevyemmin, noin tunnin verran töitä ja sitten olikin aika purkaa poni ja lähteä kotiin :)

Saatiin järjestäjiltä kiittelyitä ja toivottiin että voitaisiin toistekkin tulla :)

Oltiin Tikun kanssa kumpikin tyytyväisiä poniin joka ei välittänyt mäkeä laskevista lapsista, katolta tippuvista lumista, liikenteestä eikä paloauton huutelusta mitään vaan keskittyi (yrittämään näykkiä minua) tekemään töitä :) Ei tuo aasi ehkä olekkaan ihan niin toivoton kuin olen luullut ;)
Eiköhän me ensivuonna olla taas uudestaan paikalla!

Kuvista kiitos Tuijalle!