Itse olen harastanut hevosia monen monta vuotta, oma hevonen on ollut kohta 10 vuotta joten tallilla on saanut rampata harvasen päivää ja oman tallin lisäksi tullut juostua myös muilla talleilla auttamassa ja ratsastamassa.
En tiedä milloin se oikein alkoi tasan tarkkaan, mutta jossain vaiheessa huomasin että tallille meno ei enää kiinnostanut.
Se ei ollut enää mukavaa ja kivaa, sinne ei enää lähtenyt reippaana ja tuuminut samalla mitähän sitä tänään hevosten kanssa tekisi vaan se oli ennemmin sitä että yritti mahdollisimman nopeasti heittää hevosille ruuat, sit ulos ja sit nopeasti sisälle tekemään jtn.. Varsinkin niinä päivinä kun tuli vettä kaatamalla tai oli tosi kylmä.
Muistan yksikin aamu kironneeni tallille menoa pitkän aikaa, kun ulkona satoi vettä kuin saavista olisi kaatanut, vaikka tallille on matkaa vain vaivaiset 50m (jos sitäkään) ja ei olisi tarvinnut kun heinät käydä nostamassa karsinan puolelle - se tuntui vaan sillon todella vaikealta ja raskaalta työltä.
Ikinä en silti ole hevosten hyvinvointia kaltoin kohdellut. Joskus olen jättänyt karsinan siivoamatta mutta sitten olen seuraavana päivänä siivonnut ne todella hyvin tai en ole pessyt vesiastiaa kunnolla vaan huuhtassut nopeasti, mutta seuraavalla kerralla sitten hangannut jo harjan kanssa.
Hevoshommista oli tullut pakko pullaa ja ikävää..
 |
| Vehmaan Talli, pv-t Iska |
 |
| ex yp-heppa Varena |
 |
| lv-o Chameleon Point |
Kun muista tallihommista tuli pakko hommaa niin samalla ratsastus muuttui samanlaiseksi. Ratsastamaan läheteminen ei ollut enää hauskaa.. Maastot tuntuivat aina samanlaisilta ja joskus huomasin kiertäväni vain pikkulenkin ja sit nopeasti pois. "kentällä" meno tuntui paikallaan jumittamiselta eikä jaksanut keksiä mitä tekisi sillä kertaa.. Sitten tyytyi vaan kiertämään kehää pari kierrosta käynnissä ja ravissa, ehkä vähän laukkaamaan ja sit lopuksi pikkulenkki maaston kautta ja kotiin.
Joku jos oli mukana niin sitten kahden voimin jakso lähtee pidemmillekkin lenkeille.
Muille talleille ei enää huvittanut lähteä auttamaan tai ratsastamaan ja yritti keksiä aina jonkun syyn miksi ei päässyt mukaan.. Tietty lasten kanssa onkin hieman hankalampi lähteä muutenkin mutta ei nekään mitään lopullinen syy ollut.
Lopulta enää en liikuttanut kuin Larpan sillon kun kerkesi ja pääsi liikuttamaan ja sitten muut sillon kun huvitti. Tietty Minni nyt on sairatellutkin ja ollut tarkoituksella vähän lomalla, mutta Toipan kanssa olisi voinut jotain tehdäkkin vähän enemmän.
 |
| Harjun Opk, Fraza |
 |
| ex yp-tamma Jenny's Girl |
Tajusin lenkin aikana että ehkä väsymys ja kiinnostuksen loppuminen johtuu vähän ylläpito hevosista? Nyt kun lähdin ratsastamaan niin eka ajatus oli että onneksi ei tarvitse mennä kuin Minnillä!
Yp-hevosten ollessa laitoin ne aina etusijalle ja sitten podin huonoa omatuntoa kun jätin oman hevoseni liikuttamatta ja lopulta kiinnostus ratsastamaan/juoksuttamaan/ajamaan lähteminen loppui kokonaan. Yleensä ei ollut kuin aikaa ratsastaa/juoksuttaa yksi hevonen ja koska yp-hevonen oli hoidossa halusi että omistaja on tyytyväinen ja sitten liikutti sen tietenkin.
Tämän takia olen tullut siihen päätökseen etten ota yp-hevosia nyt ainakaan talvea vasten ihan vähään aikaan.
Jos löydän jostain sellaisen oloneuvos-lastensuper-ratsun joka soveltuisi opetusponiksi ja olisi pomminvarma mutta myös selainen joka ei tarvitsisi liikuntaa paljoa ja ei säikähtäisi pelkkästä tarhassa oleilusta, niin semmoisen voisin ottaa kesäksi ylläpitoon tytölle opetusratsuksi Toipan rinnalle.
 |
| Levälän Talli, Sumuvaltteri |
 |
| Mizzi Gray "Minni" |
Ehkä taas pikkuhiljaa saa innon takaisin ja yrittäisi ainakin Toipan kanssa touhuta enemmän, Minni nyt saa vietellä lepposampia päivä elämänsä loppuun saakka :)
Mutta ennemmin teen sitten ne asiat jotka täytyy ja jätän muut toissijalle. Ruokinta ja hoito on tärkeämpää kuin ratsastus vaikka hevoset periaatteessa kumpaakin tarvitsevat.
Ja uskon etten ole ainoa hevosen omistaja jolle on iskenyt tylsistyminen tai kiinnostus on loppunut. Jotkut tietty tekevät sitten radikaalimman ratkasun ja laittavat hevoset kokonaan pois tai ylläpitoon. Itsekkin suunnittelin yhdessä vaiheessa että laitan Minnin ja Toipan ylläpitoon, mutta lopulta kumosin ajatuksen. Mulla on Minnin kohdalta niin huono kokemus ylläpidossa olemisesta, etten halunnut kokea sitä enää vahingossakaan uudelleen. Kotona ne sentään hoidettaisiin hyvin ja ruokittaisiin oikein.
Mutta tosiaan, ehkä tämä tästä. Pikkuhiljaa jos alkais kiinnostus nousta ja jos vaikka saisi itsensä välillä raahattua ihan tunneillekkin :) Hevostelua en kuitenkaan koskaan ole halunnut kokonaan lopettaa, enkä voisi kuvitella elämääni ilman hevosia. Siihen kun on jo tottunut että ne pihassa hääräävät :)
Toivotaan että vuosi 2015 on enemmän hevosvuosi kuin 2014 :)
 |
| Aina iloisena tunnilla :) |
p.s. löysimpä semmoisia kuvia että olen itse joka kuvassa hepan selässä :P
