Vuosi 2015

Vain muutama yö Jouluun ja reilu viikko Uuteen Vuoteen. Facebook antoi mahdollisuuden katsoa millainen oli minun vuoteni 2015 ja ajattelin myös tänne blogin puolelle hieman kuvin ja tekstein siitä kertoa :) Minun vuoteeni kuuluu paljon muutakin kuin hevoset joten kuvia on tämän takia muustakin kuin niistä :D

TAMMIKUU

Vuosi alkoi kivasti kun saatiin vihdoin ponille valjaat ja näin myös Milan saamat ponikärryt (meidän iskän tekemät) ponin perään ja päästiin ajelemaan :)
Kuun loppu olikin sitten surun aikaa kun rakas Rico kuoli vain 5vuoden iässä.. R.I.P. Rico :(

HELMIKUU

Helmikuussa ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Jade kävi Virojoella näyttelyissä tuloksin NUOK1, ERI, SA :)
Näyttelyt järjestettiin Harjun Oppimiskeskuksella jossa olen opiskellut ja oli kiva nähdä vanhoja tuttuja hevosia, varsinkin rakasta passivarsaani Carmenia <3

MAALISKUU

Maaliskuussa alkoi jo lumet hieman sulamaan, kanat pääsi ensikertaa ulos ja hevoset nauttivat auringosta :)

HUUHTIKUU

Huuhtikuussa oltiin taas Jaden kanssa kehässä, tälläkertaa Imatralla jossa tulos oli EH karvanlähdön takia :/ Käytiin katsomassa kaverillani karistoja ja siitä se ajatus sitten lähti ;) Tässä Milan sylissä Minttu ihan pikkusena :)

TOUKOKUU

Toukokuussa vietettiin Milan 5v synttäreitä ja Luka alkoi pikkuhiljaa ottamaan askelia tuen kanssa :) Varsinkin Sanna-kummin luona saivat kärryt kyytiä!

KESÄKUU

Pikku ankat syntyivät Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa ne pääsivät ensimmäistä kertaa ulos :) Voi sitä onnea!
Myös Minni ja Toippa suuntasivat Niinisaareen laitumelle tuttavien luokse :)

HEINÄKUU

Heinäkuussa sitten vietettiinkin Luka pojan 1v synttäreitä!
Tapasin myös silloin aivan upean hevos tuttavuuden Sanin (Pinewood Sunshine)! Sania tarjottiin minulle, mutta tän hetkiseen tilanteeseen ei kilpahevonen sovi - harmi :/

ELOKUU

Heinä-elokuun vaihteessa saapuivat hevoset takaisin kotiin. Myös uutta naamaa saatiin pihaan kun lampaat Pimu ja Minttu muuttivat meille :)

SYYSKUU

Syyskussa vietettiin parhaan ystäväni Heidin häitä Jaalassa :) Se päivä oli tosi ihana - ehkäpä minäkin joskus pukeudun valkoiseen? ;)

LOKAKUU

Lokakuussa tuli tiputettua muutama kyynel, kun muistelin Ricoa. Se olisi täyttänyt 25.10. 6vuotta :(
Muuten lokakuu meni ihan tavallisesti ratsastellen ja muita arki asioita hoitaen :)

MARRASKUU

Marraskuussa oli Hottiksen ensimmäinen virallinen lähtö Kuopiossa jonne pääsin lähtemään mukaan. Marraskuu on myös siitä kiva, että sillon vietetään - kenenkäs muunkaan kuin minun synttäreitäni! Hui, 26 vuotta tuli täyteen - olen NIIN vanha!

JOULUKUU

Joulukuussa saatiin vihdoin muutamaksi päiväksi lunta, pääsi muksutkin laskemaan mäkeä tallinpihasta :D Huom, huomatkaa hieman muuttunut tallin seinä :)
Ja kerta kohta on joulu, pitihän se pipareitakin paistaa ja koristella :D

Blogi esittelyt!

Ohhoh, tulipas niitä blogeja ihan urakalla! :D Hyvä hyvä :)
Esittelyyn pääsi viisi blogia, joista kolme minusta mielenkiintoisinta saa pienet joulupaketit!
Valinta ei ollut helppo, mutta nämä blogit nousivat top5 listalle.
Mutta arvatkaa oliko näistä sitten yhtään helpompi valita kolmea - no ei!

Mutta pidemmittä puheitta joulupaketit saa (rumpujen päristystä)

Laura ja Alice
Anniina ja Albert
Emilia, Kimberley ja lampaat

Onnittelut!
Laitatteko sähköpostiin nukkelis04@hotmail.com osoitetiedot pakettien lähetystä varten! :)
(Joulun posti aikataulujen takia pahoittelen jos pakettien tulossa kestää hetkinen!)

Seikkailu ihmemaassa -blogin banneri sai sydämmeni takomaan - se on yksinkertaisuudessaan aivan ihana! Vaikka blogi muuten oli ehkä hieman liian valkoinen minun makuuni, ei se haitannut, sillä teksti oli mukavaa luettavaa ja hups, taisin lukea useamman postauksen taaksepäin ihan huomaamatta :D
Eikä valintaan tietenkään vaikuttanut blogissa päätähden roolia vetävä lämminveri tamma Alice ;)

Kolme pientä riiviötä ja kaurakamut -blogissa seikkailee lampaita! IHANIA semmoisia, niin ja onhan siellä myös Emilian vuokrahevonen Kimperly :D
Ulkoasu on ihana, mutta kuten Lauran blogissa, ei tässäkään liika valkoisuus häirinnyt :) Taidan sittenkin tykätä siitä salaa??
Kuvia on paljon ja Emilian vuokratamma on todella kaunis, teksti on helposti luettavaa ja mukaansa tempaavaa :)

 

Lämpöinen unelma , myönnetään, nimi sai minut heti kiinnostumaan - 100% lämppäri ihminen kun olen :) Blogin ulkoasu on kiva ja teksti mielenkiintoista. Blogin päätähtenä seikkailee lämminveri ruuna Hugo, joka on kuin kaksoisolento vanhalle hevostutulleni Hugolle - hetken jo luulin samaksi!

 

Unelmien musta -blogin upea Albert ori lumosi minut heti! Friisiläiset ovat jotain niin kaunista ja sellainen on haaveena omaankin talliin joskus tulevaisuudessa!
Veeran (Luna Graphics) rakentama ulkoasu on hieno ja tyylikäs ja postuksista löytyy paljon mielenkiintoisia asioita - mm. uusimman postauksen heinähäkin rakennus, tuollaisen haluan itsekkin!

Onnea etsimässä -blogin yksinkertainen ulkoasu ja kauniit kuvat saivat minut kiinnostumaan blogista, aina ei tarvitse superhienoa banneria saamaan mielenkiinnon herämään! Tekstiä on mukava lukea ja kuvia kiva katsoa. Blogissa esiintyy useampia hevosia ja se tekee blogista omalla tavallaan mielenkiintoisen! :)

Kiitos kaikille bloginsa linkanneille! Ehkäpä joskus uusiksi!

Ehdotelkaapa muuten postaus aiheita!

Linkkaa blogisi!

Tätä en ole tehnyt ikinä, en ikinä ikinä ikinä - nimittäin Linkkaa blogisi-postausta!
Mutta nyt se tänne ilmestyy ja toivon todella että blogeja löytyy kommenteista monia!
Tietenkin kivoimmat ja mielenkiintoisimmat blogit pääsevät lukulistalleni, mutta kolme (tai jos tulee paljon niin viisi) "parasta" esittelen täällä blogissa!

LISÄINFO: Kolmelle mielenkiintoisimmalle blogille jouluinen yllätyspaketti! Aikaa linkkailla 22.12. saakka! :)

Nyt siis vaan linkkailemaan blogeja urakalla :D

Jes, vihdoin kunnon kuvia!

Tänään kaverini Tuija tuli meille ja otettiin hevosista rakennekuvat ja muutamia muitakin :)
Harmiksi ne harvinainen ilmestys nimeltä aurinko kerkesi kadota, mutta ihan kivan kirkasta oli ulkona silti ja Toipasta saatiin tosi kivoja kuvia!
Minnin kuvauksien aikaan alkoi jo tulla hämärämpää ja koska Minni itsekkin on aika tumma, niin kuvatkin olivat sitten hieman tummempia. Olen silti tosi tyytyväinen kuviin ja todella kiitollinen Tuijalle, että tuli kuvia ottamaan!

Pidemmittä löpinöittä kuvien pariin! Kaikkien kuvien (paitsi niiden missä Tuija itse on Minnin selässä, ne on mun ottamia) © Tuija Heino



1. Toippaa ei aluks oikeen kiinnostanu..



2. ..sit rupes näyttää jo paremmalta!



3. hieno mies! <3

4. kunnes seottiin kummatkin



5. tai poni vähän enemmän..



6. ymmärrätte varmaan miks mä en yleensä esiinny kuvissa? tosi tyylikäs vaatetus :D



7. se näyttää paljon söpömmältä ja halittavammalta mitä on :)



8. Minni sentään seiso paikallaan



9. ja välillä näytti jopa tosi hienolta!



10. mut suurimmaks osaks sitä ei kiinnostanu pätkän vertaakaan -.-

11. niimpä.



12. Sehän näyttää ihan hevoselta!



13. nättimys <3



14. joo tiedetään "Missä on kypärä!!??" = tallissa, tää oli hetken mielijohteesta johtuva selkään heitto..



15. nimittäin Tuija ei ole ollu hevosen selässä reiluun puoleen vuoteen :D



16. mut kivaa oli!



17. Toippa "kärsi" yksin tarhassa :D

Tässä nämä tämän päivän heppakuvat! Kunhan lumi sataa maahan ja on oikein todella hieno keli, otetaan lisää kuvia! :) Nyt alkoi pimenemään niin nopeaa, et meinas tulla kiire..

Mikä oli mielestäni paras kuva? :)

Inhottava, ärsyttävä, rasittava näykkiminen

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin näykkivä poni! Varsinkin jos poni ei millään lopeta sitä..
Meillä on tälläinen ongelma Toipan kanssa :/
Se on aikalailla alusta saakka yrittänyt näykkiä, mutta käytös on vaan pahentunut kokoajan ja uskokaa tai älkää, ollaan kyllä yritetty tehdä asialle vaikka mitä!!
Olen kysellyt neuvoja ja apuja, testannut varmaan kaikkea turvan nipistämisestä ponin huomiotta jättämiseen, mutta ei tunnu herra ponin kaaliin menevän mikään.
Huomiotta jättäminen on toiminut ehkä kaikkein huonoiden - yrittäkään kuvitella itsenne tilanteeseen jossa yritätte olla huomioimatta ponia jonka hampaat on teidän persuksessa kiini, argh..

Mistä näykkiminen sitten johtuu?
En tiedä.. tai veikkaan että suurimmin osin siitä, ettei ponilla ole sellaista tarhakaveria, joka sen kanssa painisi ja leikkisi tarpeeksi. Näykkimen kohdistuu yleensä jalkohin, mikä taas viittaa suoraan hevosten leikkeihin. Nehän usein koittavat näykkiä kaverin jalkoja ja harjaa muun toheltamisen yhteydessä.
Tällähetkellä minulla ei ole mahdollisuutta ottaa ponille riehumiskaveria, mutta kesäksi on suunnitelmissa ainakin yhden nuoren shettistamman tulo Toipan kaveriksi ja ajo-opetukseen. Minni saa laiduntaa rauhassa omassa tarhassaan :)
Tehdään päivittäin jollain tavalla "töitä" ponin kanssa. Jos ei olla käyty ajo lenkillä tai poni ei ole muuten liikkunut, niin tehdään tarhaan mennessä ja tullessa talutuksessa ihmisen kunnioittamiseen liittyviä harjoituksia: pysähdyksiä, väistämistä yms.
Myös karsinan edessä pitää odottaa hetki, sekä ruokakupille ei mennä ennekun annan luvan.

Olen tehnyt paljon tälläisiä harjoituksia mm. varsojen kanssa eikä ikinä ole näin jääräpäistä ötökkää sattunut eteen!
Pahinta näykkiminen on taluttaessa, ei tarhaan ja takaisin vaan sillon kun lähden sen kanssa vaikka kävelylenkille tai jos Mila ratsastaa talutuksessa. Silloin poni yrittää näykkästä kädestä, jaloista, kyljestä, juuri siitä mihin vaan sen pieni turpa ylettää - todella rasittavaa.
Kun sille murahtaa niin heittää pään kauemmas ja yrittää uudestaan - yleensä vasta muutaman kommennuksen jälkeen se uskoo ja antaa hetken olla rauhassa, mutta jossain vaiheessa alkaa sitten taas sama rumba.
Kerran poni oli ainakin vuorokauden kunnolla, kun sen puri minua kädestä harjatessani sitä lenkkiä varten oikein kipeästi läpsäsin sitä aika voimakkaasti turvalle. Tällöin poni oikeasti yllättyi reaktiotani ja oli koko loppupäivän niin kiltisi kuin vain poni pystyy olemaan. Kertaakaan se ei enää yrittänyt näykkiä eikä pelleillä. Viellä illasta tarhasta hakiessakin se toimi kuin malliponi, mutta aamulla se oli taas unohtanut kaiken ja sama meno jatkui. Itse en läpsäisyn jälkeen huomioinut ponia sen kummemmin vaan jatkoin valjastusta ja lähdin lenkille kuin mitään ei olisi tapahtunukaan.

Tämä postaus luultavasti aiheuttaa erillaisia mielipiteitä - on ihmisiä jotka eivät hyväksy minkäänlaista fyysistä rangaistusta ja ihmisiä joiden mielestä tientynlainen fyysinenkin komentaminen on ihan hyväksyttyä, kunhan se pysyy sallituissa rajoissa.
Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin. Minun mielestäni esimerkiksi turvalle läpsäisy ei ole väkivaltaa vaan sallittua komentamista jos poni/hevonen sen vaatii. Jotkus vaan ovat paljon kovapäisempiä kuin toiset ja se on ihan hevoskohtaista miten niiden kanssa voi toimia. Minni ei taas siedä mitään kovempaa komennusta, pelkkä narusta nykäisy on sille kuolemaksi ja se menee ihan sekaisin eikä tiedä miten toimia.

Tähän voisi ehkä viellä lisätä, että eihän ne hevoset laumassakaan silittele toistensa päätä ja heittele makupaloja palkaksi, vaan alempi arvoisia kohdellaan välillä todella kovin ottein (tämä ei tietenkään tarkoita että ihmisen täytyisi niin kovia otteita käyttää!) jos asia ei varoituksella selviä.

Haluaisin kuitenkin kuulle teiltä lukijoilta neuvoja ja ideoita ponin näykkimisen lopettamiseen?

Shetlanninponi yhdistyksen Facebook sivulle kertoi eräs nainen, että heillä ollut poni ei lopettanut näykkimistä, vaikka olivat mitä kokeilleet, ennenkun sille hommattiin kuonokoppa. Sen kanssa jonkun aikaa tehtiin kaikki toimenpiteet jossa poni näykki ja pikkuhiljaa poni tajusi, että näykkimen ei enää onnistu ja lopetti sen. Jos aloitti uudelleen, laitettiin koppa taas hoitotoimen piteiden ajaksi päähän.

Toivon asiasta keskustelua fiksusti ja ketään loukkaamatta - kiitos! :)