Lepää rauhassa Minni <3
21.4.1995 - 29.12.2016
Mitä tapahtui?
Lähdin aamulla normaalisti puoli kuusi töihin, sitä ennen olin vienyt hevoset ulos normaaliin tapaan ja kaikki oli niillä hyvin. Jäivät tyytyväisenä syömään heiniään niinkuin jokaisena aamuna..
Noin puolen kymmenen aikaan Janne soitti ja kertoi että Minni makaa tarhassa, sen pään alla oli verta, oli hikinen ja korisi ihmeellisesti. Epäilin että on kaatunut ja lyönyt päänsä tai jompikumpi tarhakavereista on potkaissut sitä päähän. Kerroin työkaverilleni tilanteen ja lähdin kotia vauhdilla.. muistan vaan toistaneeni matkalla ääneen "sydän, hengitys, ikenet, maha äänet" jottai sain pidettyä ajatukseni kasassa ja ajatuksen selkeänä.
Kun ajoin pihaan näin Minnin makaamassa tarhassa, kyljet raskaasti nousten. Candy ja Toippa olivat hieman kauempana siitä. Kun menin tarhaan Candy jäi kauemmaksi ja Toippa tuli mun mukana Minnin luo.
Tiesin heti mikä sillä oli - suolikiertymä.
Minni oli ihan hiessä, sen ikenet ja kieli olivat aivan valkoiset eivätkä ottaneet väriä niitä painellessa, sen sydän hakkasi kovaa ja hengitys oli raskas sekä maha aivan turvonnut ja pinkeä.. se sai lähes heti kun menin sen luo "ähky kohtauksen" eli kouristeli ja korisi..
Tiesin heti ettei sitä voinut enää pelastaa.. soitin päivystävälle eläinlääkärille ja sanoin että haluaisin hänen mielipiteensä asiaan ja kerroin oireet ja mitä itse epäilin ja eläinlääkäri oli samaa mieltä kanssani. Pahoitteli asiaa ja sanoi ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopetus kun tilanne on noin paha. Sanoin kyynel silmässä tietäväni tämän itsekkin mutta halusin vain toisen mielipiteen ja varmistuksen. Ell sanoi että on tunnin päästä paikalla, mutta sanoin että hoidamme sen itse..
Janne tajusi tästä mikä tilanne oli ja soitti heti naapurille joka saapui aika nopeasti paikalle..
Istui siihen saakka Minnin vieressä ja yritin rauhoitella sitä, otin riimun ja loimen auki ja kun naapuri tuli jätin sille hyvästit ja kiitin näistä 12:sta vuodesta ja lähdin sisälle, kun sain oven kiini ei Minni enää tuntenut kipua..
Jouduin palaamaan töihin loppupäiväksi, Janne hautasi Minnin sillävälin Jaden ja Ricon viereen..
Eilinen oli elämäni yksi raskaimmista päivistä.. Minni oli jo 22v, mutta en silti uskonut että joutuisin siitä luopumaan näin pian, vaikka sillä olikin ollut vähän kaikkea ongelmaa terveyden kanssa..
Tämä tamma opetti mulle paljon. Meillä oli hyviä ja huonoja päiviä, itkua, naurua, onnistumisia ja epäonnistumisia.. se oli tärkeintä mun elämässä ja en ikinä sitä unohda - korvaaja ei tule löytymään ikinä..
Kiitos kaikesta neiti Mizzi Gray <3
"Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on.."
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on.."
