Hevoset ja poni

Ajattelin tälläkertaa kirjoittaa vähän meidän hevoseläimistä mahdollisten hevosihmisten varuulta jos sattuvat vahingossa tänne blogiin eksymään :)

Itse olen pyörinyt hevostenparissa usemman vuoden ja ammattikin tältä alalta on tullut hankittua 2008 Harjun Oppimiskeskuksen kautta :)
Kokemusta on karttunut todella paljon ravipuolelta mutta myös ratsupuoli ei ole mitenkään tuntematon osa-alue :)
Mutta enemmän nyt näistä meillä asuvista kaviojaloista:



Mizzi Gray eli Minni on -95 syntynyt lv-tamma jonka ostin vuonna 2005 (Hippoksessa on virallinen päivä 6.1.2006 koska tamma oli minulla aluksi koeajalla).
Tammalla ei ollut oltu kuin kerran selässä ja muutenkin se oli seissyt seurahevosen virkaa pitämässä viimoisen kolme vuotta, sitä ennen se juoksi huimat 26 lähtöä kohtuullisin tuloksin :)
Eihän se mikään ensihevonen ollut kun tälleen jälkeenpäin ajattelee, vei minua koeratsastuksessa joka suuntaan ja ekat viikot kotonakaan ei oikein alkanut sujua niin kuin piti.. mm. mursin ranteeni tiputtuani varmaan sadannen kerran :D
Pikkuhiljaa homma alkoi sujumaan ja tamma osottautuikin ihan mukavaksi vaikka kyllä niitä räjähdysherkkiäkin päiviä löytyi aina sillon tällön, eikä alku aikoina sillä monikaan uskaltanut ratsastaa kuumuutensa takia.






Tamma osoitti myös lahjakkuutta esteillä, koulupuolella se ei niinkään ole koskaan loistanut :D
Muutamat kisat olemme Minnin kanssa käyneet ja tuttu rynkytti menemään yhden raviohjelman, muuten ollaan enemmän maastoiltu ja se sopii meille hyvin :)

Nykyään tamma viettelee eläkepäivä ja sillon tällöin käydään maastoilemassa.
Tammalla on ollut viime vuosien aikana hieman ongelmia ja suurin niistä on eläinlääkärin toteama imeytymishäiriä (mikähän nyt oli hienolta nimeltään) jonka vuoksi ruoka ei imeydy kunnolla jolloin hevonen ei lihoa.
Tämä, sekä kesällä sterssaaminen kuumuudesta ja ötököistä saavat sen kesäisin todella pahan näköiseen kuntoon vaikka ruokamäärät olivat hurjia. Eläinlääkärin mielestä väkirehuja ei kannata kuitenkaan syöttää paljon sillä hevonen joka on todella vähällä käytöllä kehittää helposti itselleen kaviokuumeen, ähkyn tai vatsahaavan liiasta väkirehusta varsinkin kun kyseessä on herkkämahainen hevonen joka on kaksi kertaa ähkyn sairastanut, koska ruuan kulutusta ei käyttännössä ole paljoa.
Mutta näillä mennään ja syksyllä ajattelin jos tammasta luopumista mutta päätin kuitenkin katsoa ensikesään.. jos ensikesä on taas samanlainen ja hevonen menee huonoon kuntoon on mietittävä mikä on hevoselle parasta...

Huvikummun Toitoi eli Toippa on 2010 syntynyt tilasto shetlanninponi ruuna joka tuli meille 2013 ensiksi ylläpitoon mutta ostinkin sen tyttärelleni :)
Ponilla oli ohjasajettu, muttei muuten tehty viellä paljoakaan muuta nuoren ikänsä takia. Aloimme ratsuttaa sitä pikkuhiljaa ja ensimmäisenä kesänä tyttäreni kävi sillä taluttaen parissa puomiluokassa harjoittelemassa :)

Toukokuun 2014 Toippa oli ratsutuksessa ja palasi sieltä sitten kotia lisää oppineena :) Osaavan ja sopivan kokoisen ratsastajan puututtua olemme tehneet ponin kanssa enemmän töitä juoksuttaen ja Mila on ratsastanut sillä liinassa kaikkia askellajeja, mutten viellä uskalla antaa yksin mennä kun poni on nuori ja saattaa keksiä omia temppujaan :)
Ponilla ei ole viellä kärryja ja valjaita mutta joulupukki kuulemma tuo tytön ponille kärryt joilla pääsee sitten ajamaan :)
Tulevaisuudessa olisi tavoitteena että Mila saisi ponista hyvän ratsun ja pystyisi sillä kisaamaan jos näin haluaa :)

 

Ylläpitotamma Miss Laurell eli Larppa tuli 2013 joulukuussa meille ylläpitoon. Larppa on vuonna 2000 syntynyt lämminveri tamma jolla ei ole raviuraa takana vaan on ollut ratsuna aina. Sillä on enemmän menty maastossa eikä siksi osaa suurempia koulukiemuroita :) Maastossa se onkin todellinen aarre varmuutensa ansioista! Ei paljoa tätä tammaa hetkauta rekat tai traktorit vaikka tuolla kapealla hiekkatiellä vastaan tulisivatkin :)

Jos osaa pyytää tamma kulkee kauniissa muodossa ja laukkakin nousee ihan hyvin kumpaankin suuntaan. Raskauteni takia en viime kesänä montaa kertaa harmikseni tamman selässä kerennyt käymään joten kehitystäkään ei tapahtunut niin paljon kun olisin halunnut :(
Mutta kyllä se tästä viellä paremmaksi muuttuu :)

Jostain kumman syystä Minnistä tuli eniten tekstiä :D Olisi tietty tullut enemmänkin muttei kukaan olsisi sitä jaksanut lukea ;)

Jos suunnitelman menevät hyvin niin tässä talven aikana tulee hieman muutoksia tallin asukkaisiin, mutta kaikki on viellä suunnitelman alla ja toivon että asiat muuttuu todeksi! Se olisi todella hienoa!
Ensikesänä sitten tuumitaan Minnin kohtaloa kunhan näkee alkaako kaikki menemään taas alamäkeen.. :/
Toippiksella alkaa tehotreeni kunhan lumet sulaa ja Larpan kanssa mennään päiväkerrallaan :)

tästä näkee kuinka Minni laihtuu kesällä vaikka onkin vapaa heinä.. tarha vasta tehty, siksi noin karun näköinen :)

Minä ja Me

Olen syntynyt vuonna -89. Asun Puumalassa pikkuisessa omakotitalossa maalla, avopuolisoni ja kahden lapseni kanssa. Pihapiirissä häärää myös kirjava joukko eläimiä!
Opiskelin Virojoella hevostenhoitajaksi kasvatuslinjalle 2005-2008.
Ikäni olen hevosten kanssa ollut tekemisissä ja tulevan varmasti olemaan myös loppuikäni :)
Olen todella eläinrakas ja siksi niitä meilläkin on erillaisia - toiveena olisi viellä ensikesänä lampaita!

Eli en ole mitenkään kummoinen ihminen :) (oik. kuva otettu krapula aamuna - en mä oikeesti tolta näytä xD )

Tyttäreni Mila on syntynyt 2010 ja asuin ensimmäiset kolme vuotta Milan kanssa kahdestaan (jos ei lemmikkejä lasketa mukaan ;D ), Milan isä ei ole kuvioissa mukana ja tämä on kaikille osapuolille selvä homma eikä siitä puhuta, enkä puhu täälläkään. Mila on reipas, omatoiminen ja todella ihana lapsi vaikka välillä onkin vähän meinaa olla nokat vastakkain, sehän nyt kuuluu asiaan! Mila tohuaa täysiä mukana tallilla ja osaa toimia myös isojen hevosten kanssa fiksusti! Muuten tytön viikkoon kuuluu kerhot ja baletti jota harrastaa nyt toista vuotta.

Avopuolisoni Jannen tapasin reilu vuosi sitten kavereitteni kautta kun Janne oli vasta muuttanut paikkakunnalle. Pikaisen tutustumisen jälkeen huomattiin että homma toimii ja siitä se sitten lähti, muutin tosi nopeasti Jannen luokse jonne rakennettiin vanhaan navettaan karsinat hevosilleni.
Noin kuukauden seurustelun jälkeen eräänä aamuna vaan heräsin siihen tunteeseen että nyt ei ole kaikki ok.. Mietin asiaa koko päivän ja illalla kerroin Jannelle että saattaa olla sellainen mahdollisuus että olen raskaana. Järkytyshän se oli aluksi, koska olin syönyt pillereitä ja seuraavana päivänä hankittu testi sitten vahvisti asian - raskaana.
Jannella itsellään on kaksi lasta edellisestä suhteesta, joten vauvan hoito oli tuttua kummallekkin ja sen takia päätös oli helppo - nyt meitä sitten viihdyttää 19.7.2014 syntynyt pieni Luka poika :)
Luka on maailman ihanin pikkupoika joka ei turhia kiukkuile vaikka alku ei mennytkään niin kuin ajattelin.. siitä ehkä myöhemmin.
19.9.2014 Janne sitten kysyi että eiköhän mennä kihloihin ja suostuin tietysti - se mies on parasta mitä mulle on koskaan käynyt!


No.. voitte kuvitella miltä tämä kuullostaa kylän juoruakkojen korviin: yh-äiti pokaa ukon jolla oma talo maalla ja hyvin pyörivä firma. Heti muutetaan yhteen ja pistetään penska alulle jottei ukko lähde kävelemään ja sit eletään tän ukon rahoilla ja ostetaan mitä lystää ja biletetään menemään. Ukko rakentaa hevosille tallit, tarhat ja saa viel autonkin jolla ajella. On se elämä niin helppoa ja ihanaa!
Kyllä, näin tällä kyllällä asiasta puhuttiin.

Ei se nyt ihan noin todellisuudessa ole.. Tietysti tämä rokiksessa asuminen on helpottanut elämää kun oli mahdollisuus saada hevoset omaan pihaan, hevosihmiset varmaan ymmärtä tämän, ja ei tarvitse maksaa vuokraa jne. Edellisen asuntoni vuokra oli lähes 600e/kk ja tämänhetkinen äistyspäiväraha on n. 450e + elatustuki ja lapsilisät - eli ei kummoisia. Sain tietty asumistukea muttei sekään kovin paljoa asiaa helpottanut..
Olemme sopineen Jannen kanssa että minä maksan"oman" autoni laskut + dieselit ja hän maksaa muut laskut koska tietää ettei äitiysrahoilla maksella suuria summia joka kuukausi. Kunhan äitiysloma loppuu ja saan töitä rupean maksamaan enemmän talon laskuja tietenkin!
Minä hoidan suurimmin osin kaupassa käynnin, muttei Jannekaan siitä hernettä vedä nenään jos välillä siellä joutuu käymään :)
Eläintenhoito on mun vastuulla täysin ja koska minä olen niitä halunnut ottaa se on täysin selvä asia että itse ne huolehdin.

Meillä on ihan normaali parisuhde, me riidellään - sovitaan - riidellään, mutta aina saadaan sovittua asiat. Yleensä riidat alkavat siitä kun otan herkästi jonkin sanomisen loukkaavana vaikka Janne ei asiaa ole niin tarkoittanut tai mustasukkaisuus yrittää nostaa päätään (kummankin kohdalla), sovinto tulee sitten kun ymmärrän itse että ei se nyt niin paha ollut tai Janne tulee pyytämään anteeksi että sanoin asian vähän tökerösti tai on purkanut vitutustaan minuun.
Edelliset parisuhteeni ovat olleet yhtä helvettiä suoraan sanoen.. kokoajan on sai olla varpaillaan ja päässä jyskytti epäilys, sekä kumpikin vakavampi suhde on päätynyt pettämisen.. Joten ei ole helppoa yrittää olla nyt täysin rento ja varma koko ajan vaikka tiedän itse ja Janne on mulle sanonut ettei hän ikinä tekisi mitään mikä loukkaisi mua, uskon sen.
Jannen kanssa olen paljon rennompi, pystymme puhumaan kaikesta eikä hän yritä dominoida tai kontrolloida mua millään tavoin. Molemmilla on omat menomme ja emmekä soittele toistemme perään viiden minuutin välein tai kyttää muuten missä kävimme tai mitä teemme. Näin homma toimii hyvin ja kumpikin saa omaa aikaa tarpeeksi. Yritämme saada myös paljon yhteistä aikaa ja siksi lapset ovat sillon tällöin mummolassa viikonloppuja vaikka Lukakin on vasta niin pieni.

Kun asuin Milan kanssa kahdestaan ja niin olin sopinut vanhempieni kanssa että Mila on heillä viikonloppuisin jotta saan itselleni aikaa - tämä toimi todella hienosti eikä Mila ole vieraantunut minusta vaikka näin kaikki alussa väittivät. Oma aika oli tosi tärkeää koska olin itsekkin todella nuori ja elämä täysin kesken viellä, oma "vikanihan" se oli että raskaaksi tulin mutta päivääkään en ole katunut sitä etten keskeyttänyt raskautta! Nykyäänkin Mila viihtyy todella hyvin mummolassa mutta silti palaa mielellään kotiin vaikka olisi siellä usemamman yön ollutkin ja näin haluan että Lukakin oppii!
Onhan niitä vanhempia jotka eivät halua että lapset ovat poissa pieninä yötäkään ja se on minulle ok, jokainen tekee tavallaan ja minä olen todennut tämän tavan omalle kohdalleni toimivaksi.

 Päivät menee yleensä aikalailla samalla peruskaavalla eläinten takia.
Aamulla tallihommat + kaikkien ötöjen vedet ja kanojen ruuat.
Tiistaisin ja keskiviikkoisin Milalla on kerho ja perjantaisin baletti. Torstaisin käydään perhekerhossa kummakin lapsen kanssa :)
Päivällä annan hevosille viellä vähän lisää heinää ulos ja iltatallin aika on tälleen talvella viiden maissa kun Janne tulee töistä. Sillon siivoan karsinat, jos en ole päivälle kerennyt ja laitan sisälle heinät, vedet ja väkirehut sekä otan hevoset sisälle. Ruokin kanit, koirat ja kissat ja käyn laittaa kanalan yöunille :)

Kyllä se vaan niin on että talvella meinaa loppua aika hommia tehdessä kun tulee niin nopeasti pimeää :/ Päivällä jos on kerhot yms. ja Luka ei nuku kunnon unia jää suurinosa hommista sinne kun Janne tulee. Kesäisin taas helpottaa kun hevoset on ulkona 24/7!

Loppuun viellä nopea listaus meillä asuvista ötöistä :D
Hevoset: Minni, Larppa ja Toippa
Koirat: Rico, Rocky ja Jade
Kissat: Myy ja Oliver
Kanit: Felicia, Musti, Nappi ja Sumu
Kukko
Kanat: Matilda, Viiriäinen, Bettiina, Bertta, Bella ja Klenkka
sekä porukan suurin ego: Hamsteri Rambo