Työn pariin!

Vihdoin ja viimein kaiken maailman säätämisten, odottelujen ja ongelmien jälkeen pääsin maanataina alottamaan työt Masolla.

Mason Ratsutalli on rauhallinen maalaistalli ja sijaitsee Korpilahdella - meiltä ajaa sinne n. 10 minuuttia.
Tallilla on 20 hevosta, joista muutama on yksityisiä ja loput tuntihevosia. Viikon aikana tunteja on n. 4-5 iltana ja sen lisäksi Ninnun kursseja ja valmennuksia.

Talli on ollut toiminnassa suunnilleen 30 vuotta, tällähetkellä toiminnasta vastaa Ninnu (Nina-Marin Granroth) ja hänen äitinsä Teija Granroth, joka on perustanu tallin aikanaan.

Noniin. kuinka moni tunnisti Ninnun sukunimen? Varmaan viime viikonloppuna Horse Fair:ia seuranneet ainakin - nimittäin Ninnun pikkusisko Susanna kisasi siellä hevosilla Baccara ja Anatevka pärjäten todella hienosti ja kahmien kasan pokaaleja mukaansa! Suski myös palkittiin viikonlopun parhaana ratsastajana ja suomalaisratsastajana :)

Pilmeri edellä ja Valppu just ja just perässä :D

hyvä Fasu, jaksaa jaksaa..

Reetun mielestä ulkona oli jotain aivan kauheaa - auto.

Mun työpäivät on joko aamu- tai iltatallia klo 08-20 välillä.
Työhön kuuluu vähän kaikkea: karsinoiden siivousta, hevosten hoitoa ja liikutusta, tuntien avustusta, paikkojen siistimistä yms.

Esimerkki päivänä voisin kertoa vaikka tiistaista kun menin aamuun.
Ensiksi jaoin väkirehut sisälle ja sen jälkeen aloin viedä heiniä ja vesiä ulos. Tämän jälkeen vietiin hevoset ja sit käytiin kahvilla.
Kahvipöydässä höpistiin päivä suunnitelmasta ja lähdettiin sen jälkeen siivoamaan karsinoita,
Karsinoiden siivouksen yhteydessä viedään illaksi heinät ja vedet valmiiksi karsinoihin.

Tämän jälkeen mun tehtävänä oli juoksuttaa suomenhevosruuna Fasu ja kun Sofia tuli yhdeltä lähdettiin Ursulalla ja Väiskillä maastoon.

Ursula oli tosi hätäinen ja reipas menijä jonka mielestä puskissa saattoi vaania petoja :D
Ravi oli sama asia kuin paikallaan laukkaaminen, mutta neiti kesti silti hyvin käsissä ja oli mun mielestä silti kivempi kuin edellispäiväinen ratsuni Valppu :)
Ursula onkin ollut vasta puoli vuotta ratsastuskäytössä joten annetaan anteeksi pienet pelleilyt :)

Maaston jälkeen ei ollutkaan enää mitään ja Sofia jatkoi iltatalliin ja mä lähdin hakemaan muksuja hoidosta.

Ursua melkein kiinnosti lähtee..

valottunut Väiski

Vikestä tuli oikein hieno!

Päivät menee nopeesti ja työ ei tunnu yhtään työltä - siitä mä tykkään! Ei ole kiva niska vääränä painaa hommia vaikka kyllä aamupäivästä hien saa pintaa jos tehokkaasti hommia tekee :)

Täällä teen nyt hommia ainakin kesäkuun puoleenväliin - suurella todennäköisyydellä kyllä pidempäänkin jos vaan viihdyn ja hommat sujuu :)
Tallilla on tosi kiva työilmapiiri ja työkaverit on sellaisia joilta uskaltaa kysyä apua missä tahansa asiassa - voin sanoa että vaikka on tullut melkein 20 vuotta hevosten kanssa pyörittyä niin silti mm, eilen kun yksin tein iltaruokia niin piti ihan tarkkaan miettiä ja tuumia miten ne menee ja kelle kun kaikki on viellä niin uutta ja outoa!
Kunnon alkeisheppailija olo tuli :D


Muksutkin on viihtyneet hyvin hoidossa. Milalle hoitopaikka olikin ihan tuttu kun on hoidossa samassa paikassa kuin eskari ja Luka meni hoitoon tuohon miedän vieressä olevaan yksityisen päiväkotiin Aurinkolahteen.
Lukalla on nuo hoitoon menot olleen vähän hankalia mutta on kuitenkin sitten leikkinyt ja viihtynyt päikkärissä hyvin ja tänään meni hoitoonkin iloisin mielin - vilkutti vaan ovelta mulle "hei hei" :)

Tosi kivaa on ollut kun alkanut arki pyöriä kunnolla! Ei tarvitse istua enää kotona sormia pyörittelemässä ja miettiä mitä tekisi :)

Toippakin on voinut oikein hyvin. Mila menee sillä ensiviikolla Masolle Ninnun yksityistunnille.
Huomenna mennään Maatialle treenaamaan ja menen myös ratsastamaan Alman ;)

Siitä sit lisää piakoin!

joskus asiat vaan on niinkuin ne on

Blogi on nyt kokemassa pientä muutosta (heti kun saan bannerin jota olen 2kk odottanut -.- ..taidan ettii uuden tekijän, ehdokkaita? ) ja muuttuu myös sisällön osalta sen verran että postauksia alkaa tulemaan muustakin kun pelkästä tallielämästä - enemmän siis ns. lifestyle tyyppinen blogi.
Vaikka tulevaisuudessa alkaakin tulla enemmän ja monipuolisempaa hevostelu aiheista tekstiä niin silti olen jo pitkään ajatellut että olis kiva kirjottaa ihan arjestakin ilman et siihen tarvitsee tunkea aina tallijuttuja johonkin rakoon - nyt kun tämä blogin pääaihe on ollut kuitenkin vahvasti hevosiin suuntaava ja sivussa ollut jotain muuta löpinää..

Nyt kuitenkin meinaan kirjottaa sellaisesta asiasta mistä tavallaan minulta on kysytty facessa ja instassa muutamia kertoja ja jonka oikeaa syytä olen hieman kierrellyt ja kaunistellut - mm. tämän lauantai illan takia halua kirjoittaa tämän tänne ja toivon että se herättäisi ajatuksia ja mahdollisesti myös kommentointia edes vähän - oli se sitten hyvää tai huonoa.
En halua tekstillä mitään säälipisteitä enkä sen takia muuta blogin sisältöä että voin tänne kirjoitella "valitus" juttuja.. tämä nyt on vaan sellainen asia jonka vihdoin ja viimein haluan "sanoa ääneen".

Capo tänään Sahanlahdessa, kohta jo 7kk!

 "Miksi te muutitte pois Puumalasta?"
 - siksi kun Jannen vanha tuttu pyyti sitä töihin ja tän hetken työtilanne Puumalassa on huono eikä töitä ikinä ole hällä täysin varmasti - yrittäjä kun on. Mulle on tarjolla hevosalantöitä ja myös se on yksi syy siihen.
Suurin syy minun osalta on kuitenkin se että mun tarvitsee ottaa välimatkaa puumalaan ja siellä asuviin ihmisiin.

Aloitetaampa ihan viime lauantain illasta, siitä tapahtumasta mikä saa mut kirjottamaan nämä tänne.
Mentiin siis Puumalaan viikonlopuksi ja muksut meni mummolaan, joten saatiin vapaa ilta.
Oli tarkotus viettää tää ilta kavereiden kanssa hyvässä mielessä Hovissa ja höpistä niitä näitä.
Oltiin siinä sitten pöydässä kun näin tutun ja aattelin mennä moikkamaan häntä ja kysymään miten oli päiväset pilkkikisat menneet kun tiesin että oli siellä ollut (niinkun joka vuosi perinteisesti) ja en edes kerennyt kysymään asiaa loppuun kun hänen takanaan ollut reilu kolmekymppinen (entinen puumalalainen jätkä jonka tiedän just ja just nimeltä/ulkonäöltä) kääntyy meitä päin ja sanoo mulle näin hänen sanojaan lainaten "mitä helvettiä sinäkin helvetin lehmä kyselen noin vitun tyhmiä asioita, noin turhaa ja paskaa ihmistä ei kukaan jaksa eikä kaipaa ni voisit vaikka hypätä sillalta ja tappaa ittes, ei ois menetys kellekkään"
veti vähän sanattomaks, mulle on sanottu vaikka mitä mut nyt ensimmäisen kerran mut käskettiin tappaa itteni ja ei mitenkään hilpeään äänensävyyn niin kyllä se aikalailla kirpas.
Siin ympärillä oli ihmisiä aika paljon, suurin osa vaan tirskui eikä edes tämä kenen luoksi olin mennyt juttelemaan viittinyt sanoa mitään puolustukseksi. Kuitenkin tän jätkän kaveri sanoi nauraen tälle jätkälle että mun mies on tuos tiskillä niin jätkä jatkoi et onks tuolla lehmällä muka mies ja kun kaverinsa tarkensi että avomies niin jätkä vaan nauroi että vai ihan AVOmies ja sanoi jotain mitä en kuullut mutta ilmeisesti muiden reaktiosta päätellen se oli hiton hauska juttu. Onneks Janne ei kuullut tätä, koska sillä ei ois pinna kestänyt ja kerroinkin tän tapahtuneen sille vasta kotona - suuttu ihan jonkin verran..

No nyt voitte jokainen kuvitella tän omalle kohdalle ja miettiä miltä tuntuu - tuutte baariin viettää kivaa iltaa kavereiden kanssa ja ajattelet vaihtee yhden kanssa kuulumisia ja saat tälläsen löylytyksen lähes tuntemattomalta ihmiseltä. Kivalta tuntuu vai mitä? ..jep.

onneks on hyviä kavereita muutamia!

ja mies joka keksii välillä hemmotella illallisella hienossa ravintolassa :)

 Ja kun tätä ei tapahtunut vain tällä kerralla vaan tätä tapahtuu lähes joka kerta kun jonnekkin lähden iltaa viettämään ja kavereita tapaamaan - no, ennen mun ei tosiaan oo käsketty tappamaan itteäni vaan se on ollut huomiotta jättämistä, tiuskimista, nälvimistä ja jokusen kerran olen tervehdykselle saanut vastauksesti "painu lehmä vittuun siitä"

Kaksi viikkoa sitten kylällää liikkui sellainen juoru, jonka kuulin Jannen kautta joka oli kuullut itse sen kaveriltaan, että mä olen pettänyt jannea viimeiset viikot kun Janne on ollut töissä Jyväskylässä - no, ketkä nyt mitään oikeasti mun elämästä tietää niin tietävät että olen itse ollut Janenn kanssa j-kylässä joten tämä ei voi olla mitenkään edes mahdollista (voisiko juoruja keksiessä edes yrittää vähän tarkastaa faktoja??) ja vaikka tämän nyt tässä itse sanonkin niin en IKINÄ pettäis Jannea, en ikinä.
Ja näitä huhujakin on vähän väliä ja ne johtuu useita vuosia sitten tekemästäni virheestä.. onneksi sentään Janne luottaa ja uskoo mua, ei kylän puheita.
Silti mulle kehdataan väittää ettei kukaan muistele vanhoja - eikö?

Tämä, voiko sanoa kiusaaminen?, ei ole pelkkää sanallista tai yhden ihmiset tekemää - tai luulen että se on lähtenyt liikkeelle yhdestä/kahdesta ihmisestä ja alkujaan ihan oikeasta aiheesta (kuten kirjoitin, olen jo vuosia sitten tehnyt sellaiset virheen jota tänä päivänä kadun todella todella paljon ja jonka jättäisin tekemättä jos voisin - menneisyyttään kun ei enää voi muuttaa vaan sen kanssa on yritettävä vaan elää..) mutta sitten tätä asiaa on puitu vaikka missä ja levinnyt ja nämä muutamat ihmiset ovat varmasti myös jollain tapaa lietsonneet (ehkä sitten ajattelemattaan) tätä vihaa minua kohtaan, mikä näkyy edelleen tänäkin päivänä esimerkiksi työpaikoilla.
Olin siivoamassa sijaisena ja mun oli tarkoitus olla viikko toisessa työpisteessä, sanoin jo alkujaan pomolle etten mielläni mene sinne mutta lupasin kuitenkin sit käydä kokeilemassa.
No se meni juuri niinkuin ajattelinkin.. Mua ei noteerattu mitenkään (ja sit mä sain syyn niskoille etten omaa hyviä käytöstapoja ja tervehdi työkavereita/asiakkaita), tavaroita työnnettiin mun eteen vaikeuttamaan työtäni muka vahingossa ja mua kohtaa käyttäydyttiin todella ikävästi, tämä taas aiheutti sen että en itsekkään ollut kovinkaan hyvällä päällä töissä mikä taas johti siihen että aiheutin vääränlaisen kuvan itsestäni ja tietenkin tälläinen asia kiirii eteenpäin ja sai ainakin rikottua yhden ystävyyssuhteen ainakin joksikin aikaa. Työpäivä oli mulle henkisesti niin rankka että työpäivän jälkeen jonkun aikaa asiaa vatvottuani soitin pomolleni ja toivoin siirtoa toiseen pisteeseen, pomoni ymmärsi onneksi tilanteen vaikken hälle kertonutkaan kuin sen etten voi työskennellä siinä paikassa henkilökohtaisten syiden takia..
Tietty ei se työilmapiiri paljoa muuttunut sitten siellä "vakituisessakin" pisteessä kun tämä juttu omineen piirteineen levisi sinne..

Mun pitäs vaan yrittää olla välittämättä - tätä toitotetaan mulle monesta suunnasta -, antaa olla ja mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta sitten kun sitä tapahtuu viikottain, useampia vuosia niin kyllä se jää mieleen ja sitä vatvoo päässään ja yrittää välttää ne tilanteen joissa sitä tapahtuu.. mm. tämän takia en enää halua käydä missään "ulkona" vaan ennemmin istun sit ne lauantai illat kotona leffaa katsoen. Jos lähden baariin niin olen autolla liikenteessä, jotta pääsen pois paikalta kun tilanne alkaa käydä ahdistavaksi.. Kauppaan mennessä kävin automaattisesti läpi parkkipaikan autoja ettei tarvitse mennä tiettyjen ihmisten kanssa samaan aikaan kauppaan.. kyllä, elämänsä voi tehdä näin myös hankalaksi mutta myös helpommaks.
Muurameen muutto on kyl tehny hyvään, siel voi olla rennosti kun kukaan ei tunne enkä itse tunne ketään niin menee paljon epäluulottomin kaikkien kanssa juttelemaan treeneis tai tallilla..

Toivottavasti teksti ei ole kauhean sekavaa.. yritin vaan saada jotain ulos - jotain järkevää ja sellaista et ihmiset oikeasti tajuis sen etten mä tahallaan välillä viipota kaupan läpi tervehtimättä tai et mä en aina ole yhtä hymyä.

tästä Alma neidistä tultette myös kuulemaan enemmän :)

Mut nyt jotain positiivisempaa loppuun :) 
Nyt ollaan tää loppu kuukaus kiini keski-suomessa koiranäyttelyiden vuoksi ja mul alkaa työtkin vihdoin! Se työpaikka minne mun piti aluks mennä kaatui - arvatkaa mihin? no siihen etten vienyt ponia heidän talliin!! kyllä, ihan aikuisten oikeasti. Tää tallin omistaja on hieman neuroottinen sen suhteen ettei tallille leviä mitään tauteja tai loisitartuntoja eikä siksi halua että työntekijät tai vuokralaisten käy muissa talleissa :D
Miksi sitten en vienyt sinne? noh, kyseessä on kuitenkin heinää ja pelkkää kivennäistä syövä, vettä juova harraste shettis ja kun vaihto ehdot on 150e ja 550e tallivuokran välillä niin voitte veikata kumman valitsen ;) Ja olen muutenkin tosi tyytyväinen Maatian talliin, porukka on tosi mukavaa ja meininki rentoa!
Onneks nyt tosiaan kuitenkin työt alkaa toisessa paikkaa niin siitä sit enemmän myöhemmin..

Kommentoida saa mitä sylki suuhun tuo, tietty toivon että ei nyt mentäis sen syvemmin henkilökohtaisuuksiin mitä tekstissä on kerrottu..

Kiitos.


 p.s. kuvat on vaan kaikkia sieltä täältä revittyjä julkaisemattomia kuvia :)