torstai 24. maaliskuuta 2016

Tyttö ja sen poni

Ainahan äidit (ja tietty isätkin) toivovat että lapset seuraavan jalanjäljissä ja kiinnostuvat samoista harrastuksista kuin itse.
Itse olen pikkutytöstä saakka ollut heppafani ja niinhän siinä kävi ettei omena kauas puusta putoa, nimittäin pienestä tytöstä saakka - eipä tietty tuo likka viellä kovinkaan iso ole tälläkään hetkellä - Mila on tykännyt olla mukana tallilla ja on ollut kiinnostunut kaikkesta hevosiin liittyvästä.
Vauvana hää nukkuin vaunuissa tallin kupeessa kun minä tein tallihommia tai ratsastin ja taapero iässä taas istui rattaissa seuraamassa tallissa touhuamistani ja istui hevosen selässä aina kun mahdollista :) 

Nyt kun on alku jorinat joristu päästääkin asiaan - eli postaukseen jonka lupasin seuraavaksi: Milan ja Toipan edistymisestä tässä viimeisen 3 vuoden aikana.
Kumpikin täyttää nyt 6 vuotta ja voin vaan syyttää itseäni (ja tietty vähän osaavan oikean kokoisen ratsastajan puuttuessa) että Toipan koulutuksessa ei olla kovinkaan kauhean pitkälle päästy.
Se toimii ihan hyvin käynnissä ja ravissa, laukka on raaempi. Sillä on omia kenkkuilujaan ja kokeilee ratsastajia, mutta muten olen ihan tyytyväinen sen kehitykseen kun ottaa huomioon ettei sillä oltu paljoa mitään tehty ennen meille tuloa.. tiedän, pälätän taas..


Juoksutuksen jälkeen köpöttelyä :)

Ensimmäiset estekisat :D

Mila on käynyt talusratsastuksessa muualla muutamia kertoja ja Toipankin kanssa mentiin aluksi talutuksessa pelkkää käyntiä ja sillon tällön otettiin pieniä ravipätkiä.
Käytiin paljon maastossa tekemässä pidempiä lenkkejä metsäteitä ja polkuja pitkin, jotta Mila tottuisi ponin liikkeisiin ja poni oppisi menemään erillaisissa maastoissa eikä vaan tasaisella alustalla.
Pellolla tai pihassa tehtiin sitten pieniä harjoituksia talutuksessä: pysähdyksiä, liikkeelle lähtöä, ympyröitä ja muutenkin ponin ohjaamista.
Milasta kaikkein hauskinta oli mennä puomeja ja pujotella kartioita :)
Kun nämä alkoi sujumaan alettiin mennä ravissa pieniä pätkiä ja mentiin myös puomeja ja pieniä ristikoita edelleen talutuksessa tai liinassa. Muutaman kerran Mila meni ilman talutusta aidatulla alueella käynnissä tehtäviä, mutta ponin nuoren iän ja viellä puutteellisen koulutuksen takia oli turvallisempaa mennä talutuksessa tai liinassa.

Mila oli tosi reipas ja ei jännittänyt tai pelännyt yhtään, talutteli isoja hevosia (tietty aikuisen valvonnassa!) ja ratsastikin niillä.
Mila kävi jopa Toipan kanssa muutaman kerran estekisoissa puomi/ristikkoluokan köpöttelemässä harjoituksen vuoksi ja jotta poni tottuisi uusiin ympäristöihin.


Poni osasi olla välillä pelle ja saattoi keksiä kesken ratsastuksen että tuolla on jotain jännää ja pukitella. Mila pärjäsi ponin kanssa hyvin, mutta sitten ratsastukseen tuli taukoa, koska Mila alkoi jännittämään ponin pelleilyä eikä uskaltanut tehdä enää mitään: ei ratsastaa eikä taluttaa.
Asiaa tarkemmin tutkailtuani luin ja kuulin muilta vanhemmilta (sekä neuvolasta) että tälläinen on ihan normaalia 4-5 vuotiailla. Alkaa löytyä itsesuojeluvaistoa ja jotkut asiat saattoivat alkaa pelottamaan. Meillä sen huomasi hevosten kanssa työskentelyn lisäksi pyöräilyssä ja luistelussa. Milaa alkoi pelottaa että tippuu hevosen selästä tai kaatuu pyörällä tai luistellessa.

Saatiin ponille kärryt näihin aikoihin ja alettiin sitten ajamaan enemmän. Mila kävi edelleen ratsastamassa talutuksessa, mutta ei osannut olla yhtään rentoja jos poni vähänkin heitti päätään vaan halusi heti lopettaa.
En pakottanut tyttöä ponin selkään vaan mentiin sitten jänen omalla tahdilla ja sillon kun tyttö halusi itse ratsastamaan niin mahdollisuuksien mukaan vein.
Aika usein kun juoksutin ponia, Mila halusi lopuksi nousta ponin selkään ja istua vaan siellä kun pyysin ponia kiertämään ympytää liinan päässä, välillä otettiin myös pieniä ravipätkiä.

Jonkun aikaa meni tälleen hissukseen ja poni sai enemmän lomailla, mutta nyt ihan viimeisen kuukauden aikana on alkanut tapahtua ratsukon kanssa edistystä rytinällä!
Yhtenä päivänä Mila kysyi saisiko ratsastaa Toipalla ja koska oltiin kahdestaan tallilla, kun Luka oli mummolassa, sanoin että onnistuuhan se ja laitettiin poni valmiiksi.
Lähdettiin sitten eräälle metsätien pätkälle, sillä tie oli muualta todella liukas.
Tehtiin perusasioista taas eli pysähdyksiä ja käännöksiä jne. Tähän mennessä Mila oli aina ravissa alkanut jännittämään ja tarrasi ponin harjasta kiini jolloin ohjaamisesta ei tullut mitään, mutta nyt kun otettiin ravia niin tyttö päästikin kädet irti harjasta ja pidätti itse ponin käyntiin kun sanoin.
Tietysti kehuin tästä ja ajattelin kokeilla miten ratsastus sujuisi jos antaisin hieman enemmän vapautta ja tilaa tehdä itse. Talutin edelleen ponia mutta jäin kokoajan kauemmaksi jotta Mila joutuisi itse ratkomaan ongelmia ja ei tukeutuisi minuun mm. kääntymisissä ja pysähdyksissä. Esimerkiksi kun sanoin Milalle milloin pitää pysähtyä niin jatkoin itse muutaman askeleen eteenpäin ja Milan täytyi pitää poni paikallaan ettei se lähtisi seuraamaan minua.
Nämä onnistui hyvin ja päätin että lähdetään takaisin tallille kun Milallakin oli onnistumis fiilis päällä :)



Seuraavana päivänä mentiin taas metsätielle ratsastamaan mutta tälläkertaa jätetiin satula pois kokeilun vuoksi, sillä huomasin edellisenä päivänä, että Mila tukeutui todella paljon jalustimiin.
Mila oli mennyt paljon ilman satulaa joten tämä ei ollut hänelle siltä osin uusi juttu.
Tehtiin taas samoja harjoituksia ja huomasin että Mila istuu paljon paremmin ponin selässä ilman satulaa kuin satulan kanssa. Ravissa esiintynyt pomppimis ongelmakin katosi kun ei ollut jalustimia joita vasten jännittää ja koska Mila ei enää pomppinut selässä vaan istu tasaisesti niin ohjaus rupesi onnistumaan todella hyvin!
Muutaman kerran mentiin viellä samoja asioista siten että pidin narusta kiini varmuuden vuoksi, mutta muutaman ratsastus kerran jälkeen sitten yhtenä päivänä heitin narun ponin kaulalle ja sanoin Milalle että nyt otat ohjat kunnolla käsiin ja käyt kääntämässä ponin tuolla risteyksessä (n. 10m päässä). Aluksi tyttö selvästi empi mutta sitten kun hoppuutin ettei tässä koko päivää ole aikaa odottaa niin hää lähti kohti risteystä ja kun kääntyivät takaisin päin niin poni otti muutaman ravi askeleen, mutta neiti ei siitä hätkähtänyt vaan tyynen rauhallisesti pidätti ja siirti ponin takaisin käyntiin :)
Mila selvästi innostui taas ratsastuksesta, kun huomasi miten helposti voi vaikuttaa poniin ja halusi taas seuraavana päivänä ratsastamaan.
Tällöin hää meni alusta asti ilman talutusta ja annoin vaan ohjeita missä käydä kääntymässä jne. Mila sitten kysyi että haluaisi kokeilla ravia ja itse tietty hieman tuumien mietin mitähän sitä tulisi jos poni alkaisi viskomaan päätään tai pelleilisi muuten. Totesin kuitenkin että noh, jos poni keksii pelleillä ja Mila mahdollisesti tippuisi, niin pudotus ei olisi korkealta ja koska ei ollut satulaa ei tarvitsisi pelätä että jalka jäisi kiini jalustimeen ja annoin luvan kokeilla ravia pienen pätkään niin että ratsastaisi eka minusta pois päin ja sitten ravaisi luokseni.
Mila teki niin ja se onnistui todella hyvin! Poni hieman vikoi päätään, mutta neiti ei siitä hätkähtänyt vaan istua tapitti selässä ja vähän ennen minua pyysi sitten ponin takaisin käyntiin :)

Nyt ollaan tehty näitä samoja harjoituksia useampana päivänä ja muutamalla kerralla mulla on ollut Minnikin narun päässä mukana ja silti Milalla on mennyt ponin kanssa todella hyvin!
Ollaan nyt menty ilman satulaa jotta Mila oppisi istumaan selässä ilman jalustimien tukea ja toivon että sitten kun satula taas laitetaan, ei hän tukeutuisi jalustimiin heti kun siltä tuntuu :)

Ollaan menossa maneesille joku päivä ja sinne on tulossa eräs tyttö ratsastamaan ponia ihan kunnolla. Suunnitelmana on ollut ottaa Mila mukaan jotta voisi myös siellä kokeilla ratsastaa kunnon pohjalla hieman lopuksi. Tästä reissusta sitten kun se toteutuu eli luultavasti ensi kuun ekana viikonloppuna - tai näin ollut suunnitelmana :)


Heh, ensimmäinen youtube videoni :D Kyllä oli pikkasen vääntöä et ymmärsin miten se tehdään mut noh, tällänen siitä tuli :P

KYSYMYS? = Miten videosta saisi isomman? Yritin upottamalla laittaa, mtta en osannut :/

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lentävä lihapulla!

Kaverini Tuija, jonka käsialaa ovat muutkin laadukkaat kuvat täällä blogissa, oli ihana ja varasi vapaa päivänään aikaa mulle ja tuli meille kuvaamaan ponin rallittelua :D Voin sanoa ettei naurulta vältytty kun Toippa esitteli taas hienoimpia liikkeitään ja kiihdytteli nollasta sataan nanosekunnissa! Tai ainakin se luuli menevänsä satasta, voitte kuvitella sen näyn kun jalat litoo menemään kauheeta kyytiä mutta kroppa ei liiku kovinkaan nopeaa! ;D
Mutta pidemmittä puheitta kasa kuvia tähän alle joista kiitos kuuluu Tuija Heinolle ( Tuija Heino photography )!! :)

1. kyllä, me ollaan laihiksella... :D

2.

3. äääääk, ympäri!!

4. ja äkkiä pakooon!

5. keulien liikkeelle :D

6. ja kiitoon!

7. siinä teille! ;D

8. Mihin Minni meni??

9. Mutkun mä haluan olla issikka!

10.

11.

12.

13. kun oikein vetää vatsaa sisään niin ei näytä niin pallolta :D

14. se ainut kuva sadasta kun Minnillä on korvat ylhäällä :)

15. vähän..

16. jos...

17. pukittelis! :)

18. Haaveilua ilta auringossa 

19. kotiin!

20. kattokaa! mul on heinä hampaan välissä ;D

Seuraavassa postauksessa aiheena Milan ja Toipan edistyminen, se nimittäin on nyt pompannut ihan uudelle tasolle!

Mikä oli lempikuvasi? 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Näyttelytreeniä match show:ssa :)

SPL Imatra järjesti eilen match shown treenihallillaan ja koska mätsärit oli hallissa suunnattiin tietenkin Jaden kanssa sinne harjoittelemaan halli kehiä!
Jade on kaksi kertaa ollut halli näyttelyissä ja selvästi ne ei ole sen mieleen vaan jännittää niitä ja ei liiku kunnolla. Mätsärit on hyvä paikka harjoitella ja lähdettiin sillä mielin sinne, että kunhan vaan häntä ylhäällä ja reippaasti liikuu niin se on hyvä!

BIS kehästä
Ilmottautuminen alkoi klo 11 ja oltiin jo hieman ennen sitä paikalla, jotta Jade saisi kunnolla aikaa rauhottua ja tuumailla tilannetta.
Käytiin pieni lenkki heittämässä halin ympäristössä ja aluksi neiti oli häntä alhaalla ja selvästi jännitti tilannetta ja muita koiria. Ilmottautumisen ajaksi vein sen autoon odottamaan ja sitten vasta lähdettiin hallille katsastamaan tilanne.
Paikalla oli saapunut jo paljon koiria ja ensimmäiseksi menin kasaamaan kevythäkin hallin laidalle, sekä annoin Jaden mennä sinne hetkeksi vetämään happea, sillä se on neidin turvapaikka jossa pystyy olemaan rentona ja rauhallisena vaikka ympärillä olisi hälinää.
Käytiin ennen kehien alkua harjoittelemassa hieman ja ongelmaksi meinasikin jännityksen sijasta tulla lattiamaton hajut - Jade olisi halunnut vaan haistella ja haistella ja vähän vielä lisää haistella, juoksemisesta ei tullut yhtään mitään. Jouduin ihan kunnolla tekemään töitä että sain koiran kiinnittämään huomion minuun ja lopulta - leikkimisen kautta - se onnistuikin, JES!

Number 1 !

joo tiedän, mun vaatteet on järkyt :D en oikein jaksanut panostaa..
Me oltiin kehässä kolmantena joten ei jouduttu paljoakaan odottamaan. Jaden seisoi hienosti kehässä, antoi mies tuomarin katsoa hampaat kunnolla ja liikkuikin hyvin - vähän liiankin hyvin, nimittäin neiti pisti nelikon päälle ja veti hihnassa minkä kerkes.. piru.
Saatiin sininen nauha ja lähdettiin odottelemaan sinisten kehää ja katsomaan pentukehässä miten kaverin tanskandoggi pentu pärjäisi :)


BIS kehästä :) Tämä ekana kuvassa oleva spanieli oli lopulta BIS 1 !
Sinisten kehässä oli ainakin 15 koiraa (en laskenut mutta veikkaan että ei paljoa heitä). Olin ihan varma että Jade the neliveto alkaa taas kiskoa hihnassa, mutta tuomari yllätykseksi pyysikin kaikkia koiria kävelemään o.O
Käveltiin sitten ympyrää kaikki ja tuomari tiputti koiria pois samalla. Lopulta meitä oli jäljellä viisi koirakkoa (neljä palkittaisiin) ja kun tuomari tiputti meidän edellä menneen labbiksen, yllätyin kovasti, saataisiin siis jokin palkinto!
Käveltiin edelleen koirien kanssa kun tuomari käveli luokseni (ajattelin et okei, neljäs) ja ilmotti että menkääs te samojedin kanssa ykkös paikalle! MITÄ!!
Olin ihan äimänä, en todellakaan uskonut että oltaisiin ykköseksi päästy!

Tuomari tuli onnittelemaan meitä ja kehui Jade hienoksi ja mukavaksi koiraksi :)


Palkinnot oli tosi hienot! Saatiin pokaali, ruusuke, y-valjaat (ratian suunnittelemat), namipallo (siis minne saa laittaa herkkuja sisälle ja pyörittämällä tippuu), koiranruokasäkki ja kalaöljy valmiste purkki.
Meidän harmiksi valjaat oli 70cm joten aivan liian isot meille, mutta onneksi niille löyty käyttöä porukoiden malamuuteilla :)

Tämän jälkeen jouduttiin odottamaan todella pitkään ennen BIS kehien alkua. BIS kehässä ei oikein pärjätty sillä Jade oli selvästi kyllästynyt koko touhuun (oltiin oltu paikan päällä jo 4h) ja liikkuminen oli verrattavissa kilpikonnaan.. seisoakkaan ei enää jaksanut vaan meinasi istua koko ajan..

Mutta neidin suoritukseen olin todella tyytyväinen ja tästä innostuneena ilmoitin sen ensikuun lopussa Jaalaan rymänäyttelyyn :) Sielä sitten seuraavaksi tekstiä!