tiistai 2. joulukuuta 2014

Minä ja Me

Olen syntynyt vuonna -89. Asun Puumalassa pikkuisessa omakotitalossa maalla, avopuolisoni ja kahden lapseni kanssa. Pihapiirissä häärää myös kirjava joukko eläimiä!
Opiskelin Virojoella hevostenhoitajaksi kasvatuslinjalle 2005-2008.
Ikäni olen hevosten kanssa ollut tekemisissä ja tulevan varmasti olemaan myös loppuikäni :)
Olen todella eläinrakas ja siksi niitä meilläkin on erillaisia - toiveena olisi viellä ensikesänä lampaita!

Eli en ole mitenkään kummoinen ihminen :) (oik. kuva otettu krapula aamuna - en mä oikeesti tolta näytä xD )


Tyttäreni Mila on syntynyt 2010 ja asuin ensimmäiset kolme vuotta Milan kanssa kahdestaan (jos ei lemmikkejä lasketa mukaan ;D ), Milan isä ei ole kuvioissa mukana ja tämä on kaikille osapuolille selvä homma eikä siitä puhuta, enkä puhu täälläkään. Mila on reipas, omatoiminen ja todella ihana lapsi vaikka välillä onkin vähän meinaa olla nokat vastakkain, sehän nyt kuuluu asiaan! Mila tohuaa täysiä mukana tallilla ja osaa toimia myös isojen hevosten kanssa fiksusti! Muuten tytön viikkoon kuuluu kerhot ja baletti jota harrastaa nyt toista vuotta.


Avopuolisoni Jannen tapasin reilu vuosi sitten kavereitteni kautta kun Janne oli vasta muuttanut paikkakunnalle. Pikaisen tutustumisen jälkeen huomattiin että homma toimii ja siitä se sitten lähti, muutin tosi nopeasti Jannen luokse jonne rakennettiin vanhaan navettaan karsinat hevosilleni.
Noin kuukauden seurustelun jälkeen eräänä aamuna vaan heräsin siihen tunteeseen että nyt ei ole kaikki ok.. Mietin asiaa koko päivän ja illalla kerroin Jannelle että saattaa olla sellainen mahdollisuus että olen raskaana. Järkytyshän se oli aluksi, koska olin syönyt pillereitä ja seuraavana päivänä hankittu testi sitten vahvisti asian - raskaana.
Jannella itsellään on kaksi lasta edellisestä suhteesta, joten vauvan hoito oli tuttua kummallekkin ja sen takia päätös oli helppo - nyt meitä sitten viihdyttää 19.7.2014 syntynyt pieni Luka poika :)
Luka on maailman ihanin pikkupoika joka ei turhia kiukkuile vaikka alku ei mennytkään niin kuin ajattelin.. siitä ehkä myöhemmin.
19.9.2014 Janne sitten kysyi että eiköhän mennä kihloihin ja suostuin tietysti - se mies on parasta mitä mulle on koskaan käynyt!


No.. voitte kuvitella miltä tämä kuullostaa kylän juoruakkojen korviin: yh-äiti pokaa ukon jolla oma talo maalla ja hyvin pyörivä firma. Heti muutetaan yhteen ja pistetään penska alulle jottei ukko lähde kävelemään ja sit eletään tän ukon rahoilla ja ostetaan mitä lystää ja biletetään menemään. Ukko rakentaa hevosille tallit, tarhat ja saa viel autonkin jolla ajella. On se elämä niin helppoa ja ihanaa!
Kyllä, näin tällä kyllällä asiasta puhuttiin.

Ei se nyt ihan noin todellisuudessa ole.. Tietysti tämä rokiksessa asuminen on helpottanut elämää kun oli mahdollisuus saada hevoset omaan pihaan, hevosihmiset varmaan ymmärtä tämän, ja ei tarvitse maksaa vuokraa jne. Edellisen asuntoni vuokra oli lähes 600e/kk ja tämänhetkinen äistyspäiväraha on n. 450e + elatustuki ja lapsilisät - eli ei kummoisia. Sain tietty asumistukea muttei sekään kovin paljoa asiaa helpottanut..
Olemme sopineen Jannen kanssa että minä maksan"oman" autoni laskut + dieselit ja hän maksaa muut laskut koska tietää ettei äitiysrahoilla maksella suuria summia joka kuukausi. Kunhan äitiysloma loppuu ja saan töitä rupean maksamaan enemmän talon laskuja tietenkin!
Minä hoidan suurimmin osin kaupassa käynnin, muttei Jannekaan siitä hernettä vedä nenään jos välillä siellä joutuu käymään :)
Eläintenhoito on mun vastuulla täysin ja koska minä olen niitä halunnut ottaa se on täysin selvä asia että itse ne huolehdin.


Meillä on ihan normaali parisuhde, me riidellään - sovitaan - riidellään, mutta aina saadaan sovittua asiat. Yleensä riidat alkavat siitä kun otan herkästi jonkin sanomisen loukkaavana vaikka Janne ei asiaa ole niin tarkoittanut tai mustasukkaisuus yrittää nostaa päätään (kummankin kohdalla), sovinto tulee sitten kun ymmärrän itse että ei se nyt niin paha ollut tai Janne tulee pyytämään anteeksi että sanoin asian vähän tökerösti tai on purkanut vitutustaan minuun.
Edelliset parisuhteeni ovat olleet yhtä helvettiä suoraan sanoen.. kokoajan on sai olla varpaillaan ja päässä jyskytti epäilys, sekä kumpikin vakavampi suhde on päätynyt pettämisen.. Joten ei ole helppoa yrittää olla nyt täysin rento ja varma koko ajan vaikka tiedän itse ja Janne on mulle sanonut ettei hän ikinä tekisi mitään mikä loukkaisi mua, uskon sen.
Jannen kanssa olen paljon rennompi, pystymme puhumaan kaikesta eikä hän yritä dominoida tai kontrolloida mua millään tavoin. Molemmilla on omat menomme ja emmekä soittele toistemme perään viiden minuutin välein tai kyttää muuten missä kävimme tai mitä teemme. Näin homma toimii hyvin ja kumpikin saa omaa aikaa tarpeeksi. Yritämme saada myös paljon yhteistä aikaa ja siksi lapset ovat sillon tällöin mummolassa viikonloppuja vaikka Lukakin on vasta niin pieni.

Kun asuin Milan kanssa kahdestaan ja niin olin sopinut vanhempieni kanssa että Mila on heillä viikonloppuisin jotta saan itselleni aikaa - tämä toimi todella hienosti eikä Mila ole vieraantunut minusta vaikka näin kaikki alussa väittivät. Oma aika oli tosi tärkeää koska olin itsekkin todella nuori ja elämä täysin kesken viellä, oma "vikanihan" se oli että raskaaksi tulin mutta päivääkään en ole katunut sitä etten keskeyttänyt raskautta! Nykyäänkin Mila viihtyy todella hyvin mummolassa mutta silti palaa mielellään kotiin vaikka olisi siellä usemamman yön ollutkin ja näin haluan että Lukakin oppii!
Onhan niitä vanhempia jotka eivät halua että lapset ovat poissa pieninä yötäkään ja se on minulle ok, jokainen tekee tavallaan ja minä olen todennut tämän tavan omalle kohdalleni toimivaksi.


 Päivät menee yleensä aikalailla samalla peruskaavalla eläinten takia.
Aamulla tallihommat + kaikkien ötöjen vedet ja kanojen ruuat.
Tiistaisin ja keskiviikkoisin Milalla on kerho ja perjantaisin baletti. Torstaisin käydään perhekerhossa kummakin lapsen kanssa :)
Päivällä annan hevosille viellä vähän lisää heinää ulos ja iltatallin aika on tälleen talvella viiden maissa kun Janne tulee töistä. Sillon siivoan karsinat, jos en ole päivälle kerennyt ja laitan sisälle heinät, vedet ja väkirehut sekä otan hevoset sisälle. Ruokin kanit, koirat ja kissat ja käyn laittaa kanalan yöunille :)

Kyllä se vaan niin on että talvella meinaa loppua aika hommia tehdessä kun tulee niin nopeasti pimeää :/ Päivällä jos on kerhot yms. ja Luka ei nuku kunnon unia jää suurinosa hommista sinne kun Janne tulee. Kesäisin taas helpottaa kun hevoset on ulkona 24/7!

Loppuun viellä nopea listaus meillä asuvista ötöistä :D
Hevoset: Minni, Larppa ja Toippa
Koirat: Rico, Rocky ja Jade
Kissat: Myy ja Oliver
Kanit: Felicia, Musti, Nappi ja Sumu
Kukko
Kanat: Matilda, Viiriäinen, Bettiina, Bertta, Bella ja Klenkka
sekä porukan suurin ego: Hamsteri Rambo

2 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu blogi. Onhan noissa elukoissa puuhaa. Meilläkin on jos vaikka mitä. Eihän niiden hoidossa kerrallaan kauaa mene mutta kun monta kertaa päivässä saa käydä. Se onkii pahinta kun ei voi koko päiväksi ikinä mihinkään lähteä,kun päivälläkin saa olla ruokkimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva et tykkäsit :)
      Eihän niissä periaatteessa mene pitkään, mutta kun samaan aikaan tuo 4kk poitsu hakee huomiota ja sit pitää käydä paijaamassa niin ei saa yhtä kyytiä kaikkea tehtyä :/
      Minäkin jos lähden kaupunkiin päiväksi niin pitää miettiä aamusta et loimittaako ja heinääkin kantaa tarhaan sit sen verran et selviävät päivän - nyt syövät pikkupaaleja mutta luultavasti vaihdan taas vapaaseen heinään talveksi niin sekin helpottaa ruokintaa hevosten kohdalla :)

      Poista

Kommentoida saa vapaasti risuja ja ruusuja - kaikki kommentit hyväksytään, ellei tule todella törkeää tekstiä!